Heipä hei Käärmeen vuosi ja tervetuloa hevosen vuosi 2014!

Tässä tulee nyt vähän kertausta ennen joulua ja joulun jälkeen.

Olen useasti valitellut , ettei täällä näe syksyä. Tänä syksynä, vaikkakin aika myöhään, sitä oli nähtävissä edes hieman. Yhden kuvankin onnistuin muistaa ottaa. 

 Tällainen siitä nyt sitten tuli. Pikkukenkiä en koskaan onnistunut saamaan sopiviksi, joten vanhoilla mentiin juhlimaan. Saapikkaat kyllä onnistuivat hyvin.

Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin 2013 Peace- hotellissa. Todella hieno ja arvokkaan oloinen paikkana. Tuli oikea linnanjuhla tunnelma tuosta isosta salista.

Maisemakin oli melko hieno kattoterassilta. Muuten juhla sujui perinteiseen malliin eli kättely, valokuvaus, lipun kanto, ruokailua ja juontia sekä tanssia ja hyvää seuraa.

https://www.dropbox.com/sh/z11trzyug1ie8hs/Iibp6ZKX-g

Tuosta osoitteesta löytää lisää kuvia.

Vähemmän kivaa tänä talvena on ollut nämä poikkeuksellisen korkeat saastelukemat. Voimme vain naureskella suomen lehtien uutisille, kun siellä kauhistellaan katupölyn aiheuttamaa saastetta.

Hieman muuttaa näkökulmaa tämä Kiinassa asuminen. 

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on otettuna kuva samasta kohtaa marras- ja joulukuussa. Yläpuolisesta on lähes mahdotonta saada mitään selvää. Tästä seurauksena onkin tullut jopa itse suojauduttua ! 

Kevennyksenä tähän muutama otos aiemmilta kauppakierroksiltani.

Lattianpesutohvelit

Jokaiselle oman väriset korvavanupuikot. Kävisikö pinkin sijaan mieluummin mustat?

 Valkaisevat ja kosteuttavat muovihansikkaat

Thai green curry chicken 

Omana harrastuksena on kesän jälkeen ollut erilaiset kokkauskurssit. Jonkunhan sitä ruokaa on laitettava , kun ei ole enää Ayiakaan. Tässä kuvia Thai- kurssilta. Olen myös ollut intialaisen ruoan kurssilla useamman kerran.

Thai chicken satay & peanut sauce & cucumber salad

Ennen joululomia oli Alinan luokalla "joulujuhla". Siellä sai puuhastella kaikkea kivaa, kuten pipareiden koristelua.

Näin avustajan näkökulmasta kyllä oli lapsilla ja lapsilla eroa! 

 Suurimman osan joululomasta me vietimme Filippiineillä, mutta jäi sinne sitten vielä aikaa olla ystävienkin kanssa.

 Pelaillen ja muuta puuhastellen. Uusi Vuosi 2014 vietettiin myös ystävien kesken Shanghaissa.

Joululomat tuli vietettyä ja sitten tositoimiin.

Alkaa olla meidänkin perheellä aika miettiä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. 

Joten, ettei vaan unohtuisi, täytyy alkaa tehdä hankintoja!

 Olemme ystäväporukalla alkaneet kierrellä huonekaluverstaita, "antiikki"liikkeitä ja muita huonekaluliikkeitä.

Kohta pian pitäisi alkaa tehdä päätöksiä mitä haluaa.

Tälläiset ainoastaan on tullut hankittua kotiin asti.

Saasteista on ollut jo puhetta, mutta on täällä taas ollut kylmääkin. Lunta ei ole maahan asti riittänyt, mutta ei sitä tarvita ollakseen kylmä.

Alla kuva paikallisen pikkuliikkeen rappuselta, jossa kaksi neitiä lämmitteli avonuotion edessä. 

Artun syntymäpäivää käytiin juhlistamassa Westinin brunssilla. Ensimmäistä kertaa meille kaikille. 

Kuvassa matkalla kotiin.

Thai pineapple fried rice

 Lisää Thai ruokaa. Tällä kertaa tehtiin pareittain. Tekemisen jälkeen nautitaan tuotoksista ja loput viedään kotiin.

Tom Yum soup (thai hot & sour soup)

Kolme viikkoa koulua ja oli aika viettää kiinalaista uutta vuotta!

Tässä Primaryn oppilaiden taidonnäyte. Jonkun tutunkin naaman sieltä saatta etujoukoista löytää. 

Me vietimme loman jälleen kotona.

Loman kohokohtana oli tietysti rakas hoidokkimme Penni- koira.

Ei ole tullut aiemmin vastaan näin kilttiä ja sopeutuvaista neitiä. Hän oli onnellinen, kunhan sai hypätä sohvalle vierelle nukkumaan ja joku rapsuttaa.

Alinakin sai lomalla toteuttaa pitkällisen haaveensa eli hankimme hänelle rullaluistimet.

Vielä kun kelit sallisivat, niin johan pääsee neiti vauhtiin. 

Noin puolivälissä meidän lomaa, saapuivat paikalliset kadunlakaisijamummot lomiltaan. Tässä ilmeisesti ensimmäisen työpäivän kokoontumisajot.

 No, loputtomasti ei voi lomiakaan viettää, vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Alinalla alkoi suuri projekti, aiheena Afrikka. Tähän liittyen yhtenä koulupäivänä pukeutuivat afrikkahenkisesti. Aihe oli vapaa ja neiti päätti olla seepra. Jatkossa lisää kuvia projektin etenemisestä.

Vanhemmatkin velvoitetaan aina välillä osallistumaan, kuten tässä, Science evening. Eli olympialaisten kunniaksi rakennettiin tieteen hengessä rata lasikuulalle. Tyyli oli vapaa.

Välillä tuntuu elämä täällä suunnattoman vauhdikkaalta ja mikäs siihen auttaisi paremmin kuin ilta ulkona rakkaan kanssa.

 Meillä oli tupla treffit Valentinen päivän kunniaksi!

Kuvassa tila minne saavuimme hissillä.

 Olimme hieman hukassa, koska emme tienneet mistä pitäisi päästä ravintolaan. Kurkin verhojen taakse ja koputtelin jo seiniä , mutta ei mitään...

Pikkupöydällä oli soma puhelin, johon tartuin huvikseni. Sieltä kuuluikin puhetta, jota en jäänyt kuuntelemaan, vaan laskin luurin alas. Joy tarttui rivakasti uudelleen luuriin ja sieltähän meidät neuvottiin kulkemaan kirjahyllyn kautta sisään!

Tämä ravintola oli rakennettu kieltolain hengessä ja siksi se oli niin hyvin piiloitettu. Musiikki oli aikakauteen sopivaa ja ruoka maittavaa. Tulipa maistettua ensimmäistä kertaa Ostereitakin! Eikä takuulla viimeistä kertaa. 

Kevät näyttää tulevan kuitenkin niinkuin pitääkin. Kissat ovat nurkissa tiineinä ja mustarastaat huutavat puissa. Ensimmäiset puut alkaneet jo levittää huumaavaa tuoksuaan!

Tervetuloa vieraat! Teitä jo kovasti odotamme!

Joululomalla Panglaon saarella Boholilla

Expat-elämän parhaita puolia ovat mahdollisuudet seikkailuihin. Tällä kertaa vuorossa oli Filippiinien saari Bohol. Ennen määränpäätä käväisimme Manilassa lepäilemässä jatkolentoa odotellen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bohol

 

Meillä ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia etukäteen. Matka resortille oli mielenkiintoinen, mutta perillä meitä odotti rauhallinen keidas.

Asuinpaikkamme ranta ei ollut uintiin houkutteleva, mutta muuten kelpo ranta. Vesi oli liian matalaa ja se oli syynä tuohon uintikelvottomuuteen.

Aurinkoa ja lämpöä kuitenkin riittävästi ja sehän on lomalla tärkeintä.

Altaalla pystyi kuitenkin polskuttelemaan, jos ei jaksanut lähteä uimarannoille.

Resortin oma lemmikkikoira.

Paikka vilisi kesyjä "villi"koiria.

Rantamme olikin täynnä veneitä. Joko turisteille tarkoitettuja tai näitä pieniä paikallisia kalastuspaatteja.

Nyt tiedämme minne ne kaikki pääskyt matkaavat suomesta talvea pakoon.

Pina Colada ystävän pyynnöstä ;)

Matkan vesipedot.

Jouluaattona resortillamme oli järjestettynä illallinen. Ohjelmaakin oli järjestetty iloksemme.

Illallinen tarjoiltiin rannalle järjestettyjen katoksien alla.

Paikallisia perheitä oli myös rannalla ihmettelemässä turistien touhuja. Illallisen päätteeksi joukko heitä pääsi nauttimaan ylijääneistä herkuista. Todennäköisesti työntekijöiden perheitä ja muita avustajia.

Illallisesta ei valitettavasti ole kuvia, koska oli liian kiire nauttia siitä. Mutta se oli koko loman paras ruokailu.
Yllä olevan kuvan otin, koska se oli niin uskomaton taidonnäyte. Saimme ihastella sen tekemistä aiemmin päivällä. Koko hienous on tehty useammista, kymmenen metrin mittaisista, pöytäliinoista ja sadoista neuloista ja nastoista.

Päivisin kiertelimme ympäristöä ja löysimme välillä pieniä kioskin tapaisia kojuja, joista pystyi hankkimaan kaikenlaista tarpeellista.

Kissa katolla nauttimassa päivän viimeisistä säteistä.

Huoneistomme parvekkeelta oli tälläinen maisema. Meri on vasemmalla sijaitsevan rakennuksen takana.

Tällä parvekkeella tuli vietettyä aamuja ja iltoja , päiväkahveja ja sadepäiviä.

Tapaninpäivän ajelulle lähdettiin veneellä omasta rannasta.

Ensin tietysti täytyi kahlata sinne paatille. Tuo takana oleva on oikeaa mallia. (kuva ensim.päivältä)

Vesi oli niin kirkasta!

Matkasimme lähimmälle pikkusaarelle snorklailemaan.

 Kuvan vedestä saattaa juuri ehkä erottaa tummempaa ja vaaleampaa aluetta. Siellä kävimme ihastelemassa vedenalaista maailmaa. Matalampi alue oli noin miehenkorkuista ja syvempi alue putosi 15 metriin. 

Huikea tunne kun ui syvän alueen päälle. Tuntuu kuin putoaisi. Pään ollessa veden yläpuolella ei voi  kuvitella mitä veden alla tapahtuu. Kalat parveilee ympärillä kaikenaikaa. Isoja , pieniä, harmaita ja värikkäitä. Ajan- ja paikantaju katoaa kokonaan.

Joillakin riitti vielä intoa meriseikkailun jälkeenkin mennä uimaan altaille.

Loppuillan voi sitten nautiskella.

Tai ottaa kuvia... joskus kuvista tulee aivan lavastetun näköisiä, riippuen valaistuksesta.

Toisinaan kävimme toisilla lähirannoilla uiskentelemassa meressä. Nuo tähdet ovat  paikallisia joulukoristeita. Niitä oli tehtynä hyvin erilaisista materiaaleista ja niitä roikkui joka katupylväässäkin.

Boholin saari on tunnettu suklaakukkuloista ja pienestä nisäkkäästä Tarsier nimeltään. Joten ennenkuin olisi myöhäistä, päätimme lähteä tutustumaan näihin ihmeisiin.

Vuokrasimme resortiltamme auton ja kuljettajan. Tässä kuvia matkan varrelta.

Boholin saarella oli ollut maanjäristys muutamaa kuukautta aiemmin, jonka jäljet näkyivät pahimmin teillä ja kirkoissa.

Tässä yksi hieman paremman näköinen kioski.

Näillä kolmipyöräisillä kulki koko kansa. Niin tietysti myös mekin. Uskokaa tai älkää, mutta siihen mahtuu koko meidän poppoo kyytiin kuskin lisäksi. 

Pari pienintä kuskin taakse ja loput koppiin.

Mielenkiintoista mitä oli jäänyt jäljelle järistyksestä. Kuten tuo pyhimyspatsas keskellä.

Mitä me näimme, kertoi karua tarinaa Filippiineistä. Köyhää ja vielä köyhempää, mutta ihmiset ihania ja ystävällisiä.

Tässä viimein määränpää. Luulimme pääsevämme kiipeilemään kukkuloille, mutta ei. Meitä odotti turisteille rakennettu rinne, jonne kiivettyään sai ihastella maisemia. Oli ollut ehkä joskus joku tasannekkin, vaan ei enää.

Nimi suklaakukkulat tulee kukkuloilen muodosta ja väristä kesällä, kun ruoho muuttuu ruskeaksi.

Seuraavana kohteena matkan varrella oli sitten niitä apinoita. Ensimmäisenä kyllä minun kiinnostuksen herätti tämä Pasuunakukka :)

On se , on se elävä. Eikä korvaansa liikauttanut ihmisten kävellessä polulla ohitse.

 Siinä se nyt sitten on, Tarsier. Emme olisi niitä itse havainneet ellei olisi ollut joku aina näyttämässä. Alueella ei saanut juuri puhua eikä ottaa salamalla kuvia, ettei pelota näitä pikku-olentoja karkuun. 

Uskomattoman pikkuruisia, vartalo n.20 cm.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kummitusel%25C3%25A4imet

Lopuksi päädyimme jokiristeilylle , missä oli tarkoitus nauttia samalla lounasta.

Tämä oli ilmeisesti suurikin hitti paikallisten keskuudessa, jonoista päätellen. Hintaan kuului automaattisesti lounasbuffet.

Vähän oli sellainen ruotsinlaivameininki heillä.

Paitsi ilman alkoholia, koska paikalliset eivät käytä sitä juurikaan. Naiset nyt eivät ainakaan.

 

Jälleen yksi kirkko matalana.

Takanamme näkyy tämä upea ruokatarjoilu. No, siitä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa..

Matkan varrella oli tälläisiä katoksia, joiden alla erilaisia esityksiä, joihin aina tietyt paatit pysähtyivät vuorollaan ihastelemaan. Sen jälkeen tietenkin pyydettiin lahjoituksia tai myytiin paikallisia tuotteita.

Kelit olivat koko loman ajan hyvin vaihtelevat. Joka päivä, jossain vaiheessa, satoi hetken aikaa oikein kunnolla. Ei poikennut tämäkään päivä muista.

Lähestyessämme paluusatamaa huomasin kaksi tyttöä juoksemassa kaukana toisellapuolen rantaa. He seurasivat paattiamme.

Nyt kun omistamme oikean kameran , sai zoomattua aivan kuin olisi ollut tyttöjen vieressä. Kuvasin siis veneeltä , joka seilasi keskellä jokea.

Pikkasen oli satamakin kärsinyt.

Paikallisbussit olivat niin upeasti koristeltuja ja värikkäitä. Valitettavasti niistä ei onnistunut vauhdista johtuen ikinä oikein saada kunnollisia kuvia.

Meidän resortin vieressä olevalla alueella en kehdannut mennä  kameran kanssa, joten autosta aina yritin räpsiä näitä kuvia todellisuudesta.

Koska totuus on, että aidan takana lapset kulkivat ilman kenkiä ja housuja. Asumuksissa ei ollut välttämättä kunnon seiniä saati ikkunoita. Seinät yleensä tehty banaanin tms lehdistä pujotellen. Joka aamu heräsimme kukon laulantaan ja sikojen röhkimiseen.

Kotiinlähdönaika. Kaikilla lentokentillä oli alttareita ja pyhimyksien kuvia.

Viimein saatiin vanhimmallekkin hymy, kun pääsimme ostoskeskukseen Manilassa. Valtava rakennus kuin iso hotelli. Ovilla ensin turvatarkastukset ja kassien haistatus koirilla, jotka etsivät pommeja. Sama juttu hotellissa.

Kuinka niin Filippiiniläiset ihannoivat Amerikkaa?

Siis niin ihana paikka, Twiningsin liike ja samalla teehuone sen nauttimiseen. Ne kaikki ihanat teepakkaukset ja teepannut ja teekupit ja ja ja

Tästä kuvasta näkee kuinka tämä ostoskeskus oli kuin hotelli. Punaiset matot lattiolla. Ylimmässä kerroksessa oikea teatteri jne. Alimmassa kerroksessa oli näiden ihastuttavien bussien näyttely.

Lopuksi vielä pari ideaa ensi jouluun kaikille!

Ei aina tarvi olla niin perinteinen, vai kuinka?