Kylmää ja kosteaa marraskuuta

Marraskuu alkoi näin dramaattisesti!

Aamulla koululle saapuessamme löysimme koulun rehtorin puoliksi syötynä krokotiilin suusta.

Primaryn puolella oli Book Week, joka huipentui pukujuhlaan perjantaina. Jokaisen piti pukeutua Roald Dahl:in kirjallisuushahmoihin. (Jos joku ei tunne, en tuntenut minäkään, hän on kirjoittanut esimerkiksi Jali ja suklaatehdas http://fi.wikipedia.org/wiki/Roald_Dahl )

Alinan ikäryhmä eli Year 2 keskittyi kirjaan: Fantastic Mr Fox. En koskaan kuullutkaan!

Yritäppä siinä sitten keksiä asua.

No, onneksi löysin kirjan nimeltä The Witches eli Noidat. Ei ollut enää vaikeaa..

Itse en kerinnyt jäämään koululle ihastelemaan asuja ,vaan oli kiiruhdettava omien opintojen pariin.

Jos joku ei vielä tiennyt niin olen jatkanut TCM( traditional chinese medicin) opintojani. Tällä kertaa oikein virallisessa laitoksessa. Shanghai University of Traditional Chinese Medicin (1956): International Acupuncture training center(1975).

Periaatteessa meidän pitäisi saada WHO:n hyväksymä todistuskin, mutta käytännössä ei. Eli miksi EI: meidän opinnot sisältää liian vähän tunteja. Mutta kaikki sama asia käydään läpi kuin virallisella 3kk:n kurssilla. Me saamme nauttia kolmena aamupäivänä viikossa englanninkielistä opetusta, kun taas virallinen olisi jokapäiväistä koko päivän tulkattuna.Opiskelemme TCM-perusteita, akupunkiota ja kiinalaista jäsenkorjausta l. Tuinaa. Kaksi viimeistä viikkoa olemme oikealla klinikalla seuraamassa ja oppimassa.

Olen kuitenkin ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväinen tähän vaihto-ehtoon, koska jälkimmäinen olisi käytännössä aika hankalaa toteuttaa. 

Nähtäväksi jää josko virallisempi vielä innostaisi JOS vielä ollaan täällä pidempään. Aika näyttää...

Joten kuva yllä on TCM yliopiston kampukselta, jossa kävimme tutustumassa eräänä perjantaina. Meidän koulun sijainti on eri paikassa, lähempänä kotia.   

Kampuksella sijaitsee TCM -museo, josta seuraavat kuvat.

Kuvassa entisaikojen "Anne"-nukke, jolla harjoiteltiin akupunktiota. Nukesta löytyy kaikki pisteet ja niitä voi pistää. Nukke on ontto sisältä ja akupisteet täytettiin vahalla, jonka jälkeen se täytettiin vedellä. Opettajan oli sitten helppo tarkistaa menikö oikein tarkkailemalla vesisuihkuja. Materiaalia en enää muista, mutta olisiko kiveä tai poltettua savea.

Eikös ole kivan näköisiä nämä entisajan neulat?

Kiinalaisen lääketieteen diagnosin tekemisessä yksi tärkeä osa on pulssi. Kuva esittää erilaisia vaihto-ehtoja pulsseista. Niiden perusteella voi sitten päätellä lähes vaivan kuin vaivan. Omani oli kuulemma kolmas vaihtoehto eli tuo helminauhan näköinen. Ei selittänyt muuten kuin sanoi minulla olevan "joku syndrooma". HEhhehe, tcm:ssä kaikki diagnosoidaan syndroomiksi.

Aikansa anatomian- kartta

Jäsenkorjaajille luustokuvaa..

Tai Qi: n harrastajille mallia

Syksyllä ollaan taas käyty ahkeraan suomikoulussa. Teemapäivänä (aiheena: suomi-design, yllättäen) oli lapsille tiedossa yllätysvieras. Ihka oikea joulupukki Korvatunturilta!

Eikä onneksi yhtään jännittänyt

Seuraavana päivänä pääsimme nauttimaan Suomi-brunssista yhdessä muiden suomalaisten kanssa. Pääkokkina / Menun sunnittelijana toimi Petteri Luoto, maailmallakin tunnettu.

Pöydissä tietty Marimekon liinat ja samoin astiat. 

Lapsille taisi olla parasta jälleen joulupukin tapaaminen, koska hän jakoi hyvin anteliaalla kädellä aitoja Angry Birds karkkipusseja.

Seuraavana pyhänä vietettiinkin sitten jo Isänpäivää. Kuinka ollakkaan hienoa Suomi-designia kaulassaan.

Muuten marraskuu on jatkunut normaalisti ja ahkerasti opiskellen. Meitä on kaksi suomalaista hoitsua ja kaksi filippiini-kiinalaisnaista sekä loput saksalaisia.

Tässä koristeeksi hankkimani harjoitus- piikitys-tyyny

Tästä ukosta on helppo tarkistaa meridiaanit ja oikeat akupisteet.

Moxavillan polttamista moxakakun päällä. Käry oli aikamoinen. Ei välttämättä paha haju, mutta hinkuyskästä toipuvalle aivan liikaa! Eikä tuollaisia voisi suomessa käyttää, kun alkaisi palohälyttimet soida... ainakaan sisätiloissa.

Moxasta voin valaista tietämättömille, että sitä käytetään joskus neulojen sijasta. Erityisesti jos potilasta vaivaa sisäinen"kylmyys". Ne asetellaan akupisteiden kohdille. Moxan alla pitää aina olla jotain (yllättäen ;)) esim: inkiväärin siivu, valkosipulin siivu tms, johon tehdään reikiä.

Vatsan ja selän alueille on kehitetty erityisiä puisia/ metallisia telineitä joihin moxapuikon voi laittaa palamaan.  

Vapaaehtoinen uhri neuloitukseen eli minä itte. Kukaan muu ei suostunut laittaan nikamien väliin neuloja ja minä vähän niinkuin olin sen tarpeessakin. Tuo C7 välissä oleva piste (Du14), kun on juuri oleellinen kroonisesta vaivasta toipuvalle , kuten minä. 

Joten opettaja tiesi tämän ja ihmetteli mitä minä pelkäsin.

Voin kertoa, että ei tuntunut miltään ja yskäkin helpotti!

Tämähän on sitten jo tuttua kaikille suomalaisille. ELi kuppausta, kuiva sellaista. Sekin teki niiiin hyvää. Kuvan niska ei kuitenkaan ole minun.

Kiinalaisesta lääketieteestä haluan vielä kertoa sen verran, että se on aivan yleisesti/ julkisesti käytössä länsimaisen lääketieteen rinnalla. Yliopistoja löytyy useita ja opiskelijoita on tuhansia. Ulkomaalainenkin voi täällä suorittaa opinnot, mutta siihen pitää osata kiinaa sujuvasti. Opetus täysin kiinaksi.Todennäköisesti et myöskään pääsisi suorittamaan loppukoetta ulkomaalaisena...

Mutta tärkeintä on muistaa, että TCM- lääkäri opiskelee aina ensiksi "normaaliksi"lääkäriksi ja sitten vasta perinteet.Eli molemmat lääketieteet kulkevat rintarinnan ja jos on tarve esim. verenpainelääkkeelle se määrätään plus yrtit.Kumpikaan ei poissulje toista.  Tässä olisi meillä länsimaisilla ihmisillä opittavaa!

Tällaista Marraskuussa. Kävimme koulun pika-lomalla tutustumassa Xianiin ja tapaamassa Terrakotta sotilaita, mutta niistä ihan oma blogi-osio.

Marraskuu oli kylmä ja kostea. Lämpötilat verrattavissa suomeen samaan aikaan. Eli aikas holodnaa on ollut.  

Xi'an, Terracotta sotilaiden ja pomegranttien luvattu maa

Viimein saimme aikaiseksi viikonloppureissun, jota olimme jo kauan haaveilleet tekevämme,

eli pakollinen kiinanähtävyys nimeltä Terrakotta armeija.

Tämä kuuluisa Kiinan Keisari Qin Shi Huang:in hauta sijaitsee Shaanxi:n maakunnassa Xi´an:ssa eli noin 1400 km:n päässä Shanghaista. Lentäen pääsee kahdessa tunnissa.

Olimme varanneet riittävästi päiviä pikku-lomallemme, jotta voisimme nähdä muutakin kuin armeijan.

Kaupungin muuri oli yksi niistä kohteista. Tätäkin kaupunkia, kuten monia muitakin aikoinaan, suojasi muuri ja vallihaudat. Kaikissa kaupungeissa ne vain eivät ole enää pystyssä. Kaupungit ovat tietenkin myös laajentuneet vuosien saatossa ja sisäpuolella asuu vain osa asukkaista.

Joten ei kun noustiin satuloihin ja polkemaan.Päivä sattui olemaan paikallisittain oikein "kaunis" ja "kirkas".Tässä hieman kuvia matkan varrelta.

Pyörien vuokrausaika oli 100min. ja me pysähtelimme useamman kerran ihmettelemään maisemia muurilta. Tästä johtuen emme kerinneet ihan koko kierrosta tekemään. Mutta siitä saa mielikuvan kuinka pitkästi matkaa oli.

Takapuolelle ja käsille siinä oli ihan riittävästi, koska muurin päällinen ei ollut pelkkää tasaista menoa. Välillä isompia kiviä ja välillä pienempiä, kuoppia jne.

Muurilta löytyi muutamia rakennuksiakin, joiden sisällä lähinnä turistikamaa myytävänä.

Miksi ei roskapöntöt ole aina näin kauniita?

 

Halusin nähdä mitä mies alhaalla kokkaili...

Ei sitten onnistunut lyhyellä putkella vaan pääsin harjoittelemaan uudella kameralla ja pitkällä putkella ja johan alkoi näkyä.

 Samalla lailla pääsin vähän kurkkimaan normi-kiinalaisten asumista muurien sisällä.

Ja sitten vähän lähempää...

Shanghain jälkeen on aina yhtä ihana nähdä syysvärejä, vaikka ei ihan niiden ansaitsemassa kirkkaudessaan, mutta kumminkin...

Ilmeisesti muurin sisällä sisäpihoilla järjestettiin turisteille erilaisia viihdykkeitä. Kerkesin näkemään vain vilahduksen sotilaista.

Ei näkynyt missään krokotiilejä...

Pyöräiltyämme tarpeeksi lähdimme kiertelemään muurien sisäpuolelle.

Lisää ruskan loistoa puistossa.

Paikallisia huvikkeita puisto-alueella.

Tätä ihmettä olisivat tytöt halunneet kokeilla, kunnes saavuimme lähemmäksi ja näimme härvelin kunnon ja veden laadun..

Kauempaa katselin, että mitähän nuo tuolla istuskelevat rantakivillä ihmettelemässä...

Ongella tietysti!

Sitten perheen nuorimmille ilmaisia huvituksia...

Ei heistä saa mitenkään normaalia kuvaa ;-)

Tässä upea Lootus-puisto, niin siis ehkä johonkin muuhun aikaan vuodesta... heheh

Mrrrrr, Kuulimme vain murinaa, mutta ei näkynyt mitään, kunnes näimme pikkupään pilkistävän

Täällä päin kiinaa paljon muslimeja, jotka näkyivätkin katukuvassa paljon. Nämä kuvat erityisistä muslimi-kortteleista. Huomaa kuvassa tuk tukin kuskit olivat suurimmalta osalta naisia huiveineen. 

Täti laittoi melkein väkisin meidän matkaan tuon pienemmän koiran. Hänen mielestään ei ollut mikään ongelma, vaikka kerroimme tulevamme Shanghaista. Eikun koira kassiin vaan ja koneeseen.

 

Olisin niin halunnut näitä mukaani, mutta oli ihan pikkasen turistihinnat! Joten ei tullut kauppoja.

Tämäkin oli olevinaan jonkinlainen "antiikki"-kauppa ja hinnat sen mukaiset. Olisi tuollainen aika pelottava makuuhuoneen seinällä .

Ja jos alkaa tämä digi-aika kyllästyttämään voi taas palata ajassa taaksepäin..

 

Kaduilta olisi saanut mitä vain sielu halajaa, mutta oli aika palata hotellille lepäilemään.

Seuraavana päivänä oli vuorossa ne kuuluisat sotilaat.
Meillä oli käytössä oma kuski, auto ja opas.Matkaa oli noin tunnin verran hauta-alueelle. Matkan varrella selvisi ikkunoiden kautta, että täällä kasvatettiin kaikki maan pomegrantit eli granaattiomenat.

Oppaamme selvitti matkalla kohteemme historiaa.
Voin kertoa että paikka oli yksi suuri turistirysä.Ensimmäisenä meidät ohjattiin myymälään, jossa tapasimme miehen, joka löysi aikanaan ensimmäiset todisteet haudasta. Olimme kuulemma todella onnekkaita tavatessamme hänet. Olisimme kuulemma saaneet mennä yhteiskuvaankin hänen kanssaan rahaa vastaan.
   
Sitten meidän piti ostaa melko hintavat sisäänpääsyliput ja myös liput golf-auton kyytiin. Kyllä luit oikein. Kaikki kuljetettiin hauta-alueelle golfautoilla vaikka matkaa oli pari sataa metriä ja takasin porteille tultiin kuitenkin jalkasin.  
Paikan päällä on kolme erilaista rakennusta, joissa voi käydä ihmettelemässä.Käytännössä hautojen ylle on rakennettu nämä valtavat rakennelmat.

En ala nyt tässä kirjoittamaan armeijan historiaa, koska useimmat teistä varmasti jo tietävät kaiken asiasta. Jos ei niin eikun googlaamaan.

Olihan se aika vaikuttava näky livenä. Kokoa on vaikea nähdä kuvista ja tv:stä.

Suurin osa sotilaista on vielä palasina ja odottamassa uudelleen kasaamista.

Jokainen pala täytyy numeroida ja merkata tarkasti, jotta ne voidaan palauttaa oikealle paikalleen. Ylhäällä kuvassa näkyy tuhkaa mustana tulipalojen jäljiltä.

Tässä "sairaala"-osastosta kuvia

Jäsenkorjauksen tarvetta..? 

Kauhea urakka joillain. Ei pysty edes kuvittelemaan työn määrää joka jo takana ja vielä edessäpäin. Pala palalta rakentaa näitä saviukkoja.

Tässä vähän pienemmästä hallista. Täällä vielä suurin osa maan alla piilossa. Tämä johtuu osittain siitä, että sillä lailla suojellaan sotilaita joutumasta tekemisiin ilman kanssa. Sotilaat ovat alkujaan hyvinkin värikkäitä, mutta värit katoavat alle tunnissa ilman erikoiskäsittelyä.

 

Tässä ainoa ehjänä pelastettu sotilas.

Huomaa kaikki yksityiskohdat ja vähän värejäkin jäljellä.

 

Vähän hajua kuinka valtavan kokoisia sotilaat ovat. Sotilaiden päähineistä pystyy päättelemään sotilaan arvon.

Paljon muitakin aarteita on löydetty haudoista. Tässä nämä suomeenkin kohta matkaavat pronssivaunut. Itse Keisarin mausoleumiin ei enää päästetä turisteja. 

Sitten taas hotellia kohti ja lounaalle.

 

Hotelliltamme meidät ohjattiin ystävällisesti paikalliseen ravintolaan kävelymatkan päässä. Paikka osoittautui helmeksi ja kävimmekin siellä kahdesti syömässä. Lapset tietysti voivat olla hieman erimieltä, koska kaikki oli hieman tulista. Paistetut dumplingit sentään maistuvat kaikille.

Tässä minun ehdoton herkku, jota en oikeastaan edes tiedä mitä se oli. Ehkä jotain tofua.

Ennen lähtöämme Xi´aniin, saimme pientä vihiä hotellin läheltä löytyvästä pop corn-kojusta. Totta puhuakseni ,emme olisi ikinä kokeilleet paikkaa ellei sitä olisi suositeltu.Sen verran ei-hygieeniseltä näyttävä paikka oli. Mutta lopulta kävimme aika montakin kertaa tällä luukulla. Kirjaimellisesti luukku seinässä.

Paikka tuntui olevan myös paikallisten suosiossa. Lapset tykästyivät mansikan ja voin makuisiin poppareihin. Kaikki siis tietenkin makeita. Noin 2,5litraa maksoi alle euron.

Lapset hotellille kylpemään ja naposteleen poppareita ja me Artun kanssa kävelylle. Kartasta olin huomannut ,että hotellin lähellä olisi silkkitien aloituskohta, joten olihan sinne pakko mennä.

 

 Matkan varrelta napattu kuva.

 Kaupungista voin kertoa, että Shanghai tuntui tämän matkan jälkeen todella puhtoiselta ja ihanalta paikalta asua.

Paikalliset sedät lintuja ulkoiluttamassa?

Näkyi siellä Tai Chin harrastajia ja tässä kuvassa jotain minulle tuntematonta harrastavaa.

Siinä se nyt sitten oli kivilaatalle kirjoitettuna aloituspaikka. Piti ottaa kuvakin tuosta kohdasta missä näkyy armas kotimaamme.

Paikan päällä löytyi tämä valtava kivipatsas kuvaelma silkkitiestä. Upea! Yllättäen kiinalaiset kiipeilivät ja lapset leikkivät sen päällä ja väleissä.

Paikallista musisointia. Saapuessamme puistoon oli nainen laulamassa ja lähtiessä mies. En ole koskaan kuullut mitään niin kamalaa. Soitanta oli normaalin kiinalaisen kuuloista, mutta tuo laulu... Yritin ikuistaa ilmeen, joka kuvastaisi ääntä. Se kuullosti kidutuksen ja ärjynnän välimuodolta.

Takaisin hotellille ja iltakahville.

Kahville oli lähdettävä muurien sisäpuolelle. Yllättäen taas löytyi Starbuckseja! Mutta saapahan aina sitä mitä tilaa.

Miten niin kiinalaiset eivät juo kahvia? Paikat olivat aina aivan täynnä.

Iltakuvia muurien sisäpuolelta.

 

Lopulta oli lähdettävä yöksi hotellille, mutta se ei ollutkaan niin helposti tehty kuin luulisi. Kaikki muutkin olivat liikkeellä, eikä yhtään taksia vapaana. Jalat aivan väsyneinä, puoli tuntiakin tuntui ikuisuudelta. Autoja kyllä pysähteli vierelle tarjoamaan kyytiä, naurettaviin ylihintoihin.

Lopulta yksi tuk tuk stoppasi ja tarjosi kyytiä. Myös valtavaan ylihintaan takseihin nähden, joten hylkäsimme hänet. Taas odoteltiin ja lopulta lähdimme kävelemään hotellia kohden... ja näimme uudelleen tuk tuk miehen. Reetta lähti lempipuuhaansa eli tinkaamaan.  Lopulta mies antoi jopa 1 rmb: tä alennusta Reetan sinnikkyydestä johtuen ja hyppäsimme kyytiin. 

.

Artun ja Alinan eka tuk tuk- matka. Pientä hermostuneisuutta ilmassa. Kuvan laatu johtuu myös kyydistämme... tärinää, heiluntaa
 jne.
Perille päästiin nopsaan ja kuskin iloksi maksoimme koko summan mutisematta ja ilman alennuksia ;-D

,