Pahoittelen näin aluksi, etten ole saanut päivitettyä blogia aikaisemmin. Ongelmia on riittänyt niin netin kuin koneiden ja aikataulujen kanssa. Mutta parempi myöhään kuin ollenkaan, vai kuinka se menikään?
Tässä tulee nyt aikamoinen pläjäys kerralla syksyn touhuja Shanghaissa. Valitan jo etukäteen pientä sekavuutta ja yhdenmukaisuuden puuttumista.
Kotiinpaluu osui Alinan syntymäpäivälle.
Juhlat kuitenkin vietettiin vasta koulun alettua, jotta kaverit olisivat taas paikalla.
Tänä vuonna ajattelin olevan kakun aika. Viime vuonna, kun yksi vieraista kyseli kakun perään. Yksi ystävistäni aloitti syksyllä pienimuotoisen kakkuyrityksen kotonaan, joten tietenkin tilasin häneltä kakun. No, moni kakku päältä kaunis... ei vaan, olihan se hyvää, mutta aivan liian makeaa suomalaiseen makuun. Muutenkin hieman erilaista mihin olemme tottuneet. Tuli se melkein kaikki syötyä jonkin ajan kuluessa.
Alina kutsui neljä parasta kaveria, joista kolme pääsi osallistumaan. Ohjelmassa oli syöntiä, uintia, leikkiä..
Leffaa, pizzaa, yökyläilyä...
Saavuttuamme saimme myös uutta ilmettä taloomme isännöitsijän maksamana.Saimme sentään valita näytteistä eniten mieluisat värit. Olohuone sai värikseen tummaa violettia ja keittiö kultaa.
Koulut alkoivat, joten niin myös pianotunnit. Nyt kokeilemme Ryan Music- nimistä paikkaa kotiopettajan sijaan.
Kiinnitin huomioni, yhdellä kerralla odottaessani, paikan kattokruunuun, joka jotenkin ei sopinut minun mielestäni paikan muuhun ilmeeseen ;)
Ihana paikan oma maskotti.
We are back! Täällä taas!
Welcome Back Party 2013
Jälleen oli paikalla paljon väkeä ja tunnelma sen mukainen.
Kiinalaiset koulun tervetulojuhlassa.
Ihanasti samanlaiset asusteet.
Koulukaverin syntymäpäivän viettoa luistelemassa.
Kyllä se siitä, kun on ystäviä auttamassa. Eikä Alina ollut todellakaan heikoimmasta päästä.
Myöhemmin lokakuulla juhlistimme Rebekan syntymäpäivää samassa paikassa. Tällä kertaa Arttu ja Rebekkakin tietysti mukana. Alina oli tällä kertaa vähän paremmin valmistautunut. Luistimet ja jää kuitenkin niin surkeat, ettei luistelustamme meinannut tulla mitään. Arttukin pääsi ensimmäistä kertaa kaunoluistimille.
Taisi siinä syyskuulla olla jonkun syntymäpäiväkin.
Kävin opettajakokouksen lopuksi vähän katselemassa itselleni hää-/syntymäpäivälahjaa.Ei sitten löytynyt mitään mieleistä.
Toisinaan täytyy keritä lounaalle hyvien ystävien seurassa.
Ihan liian harvoin tulee näitä harrastettua.
Monenlaista tapahtumaa on riittänyt. Yksi niistä oli Pudding-evening. Ryhmä koostuu toistaiseksi briteistä ja yhdestä suomalaispariskunnasta. Kaikki osallistuvat pariskunnat tuovat teeman mukaisesti mukanaan esim. viiniä, jälkiruokaa(pudding) tai ensikerralla coctail. Nämä sitten arvostellaan illan aikana paremmuusjärjestykseen.
Itse jouduin osallistumaan viimeksi yksin tuolla ylläolevalla jälkiruoalla. Ylsin sillä jaetulle kakkostilalle, vaikka omasta mielestä olisinkin saanut olla jaetulla ykkössijalla ;)... niin se oli suklaa-sokerikakkua, vadelmahyydykettä ja mascarponevaahtoa. Kaikki itse tehtyä. Arvioinnissa otettiin huomioon; ulkonäkö/esillepano, maku ja tuoksu, vaikeusaste ja koostumus/rakenne.
Halloweenkin oli ja tuli. Tänä vuonna tyydyimme vain kiertelemään ovelta ovelle. Itse emme pitäneet vastaanottoa.Toiset jaksavat kuitenkin ihanasti panostaa iltaan. Muutamassa paikassa onnistuivat saamaan kauhun kiljahduksia lapsilta, yllättämällä heidät.
Suomalaiset ovat saaneet kovasti aikaiseksi täällä Shanghaissa. Eräs yritteliäs ja aikaansaava naisporukka perusti Gluten Free Shanghain. Osallistuin itse viimeksi yhteen heidän lukuisista tapahtumistaan. Osallistumalla saimme mukaamme upean suomalaisen innovaation eli kotona tehtävä Keliakia- testi.
Nyt voin sanoa, että Alina, Rebekka ja Arttu ovat terveitä. Ainakin toistaiseksi. Itse en testiä voinut tehdä gluteenittomasta ruokavaliostani johtuen. Ehkä ensi kesänä sen sitten voin uhrautua tekemään. Vaatii nimittäin vähintään 4 viikon gluteenialtistuksen.
Täytyi laittaa teille lukijoille näytille, kuinka tarkka tyttö meiltä löytyy.Aika tarkkaa suunnitelmallisuutta ,vai mitä?
Kesällä oli jo tiedossa, että ensi kouluvuonna tulee olemaan ainakin Viikinki-päivä 3. luokkalaisilla. Niinhän se päivä koitti viimein. Asun mallia etsittiin netin avulla ja Alina esitti väritoivomuksen, koulussa tekemänsä kilven perusteella.
Ei siinä sitten auttanut kuin lähteä kangastoreille.Aika kivuttomasti se lopulta hoitui ja asu valmistui iltapäivän aikana.
Alinan luokalla oli Viikinki esitys muille kolmosille ja vanhemmille.
Seuraava haaste oli kuukauden myöhemmin eli Kirjaviikko. Teemana oli suosikkikirjahahmo, joko sankari tai vihollinen. Alinan suunnitelma oli alkujaan olla Merida, elokuvasta Brave. Mutta tuli hankaluuksia löytää tarvittavia osia asuun, joten menimme siitä mistä aita matalin. Pienellä muokkauksella viikingistä tuli intiaaniprinsessa Pocahontas.
Horrid- Henry, White Witch of Narnia, Pocahontas
Ilmat ovat suosineet meitä tänä syksynä. Virallisesti syksy taisi alkaa jossain lokakuun puolivälissä. Ilmansaasteitakaan ei ollut hirvittäviä määriä siihen mennessä. Kylmien pohjoistuulien saapuessa tuli saasteetkin.
Talvitakit ja -kengätkin on jo kaivettu naftaliineista, eikä varvastossuilla enää tarkene. Ehkä joinakin päivinä kuitenkin, mutta... Päivälämpötilat nousee nyt marraskuulla vähän alle kahteenkymmeneen.
Kuva yllä on Amerikan koulun pihasta. En tiedä mitä siellä oikein tapahtui, mutta näytti kuin olisivat olleet heinähommissa.
Tässä kuva yhdestä pahimmista saastepäivistä. Autosta oli hieman vaikea saada kuvaa. Näinä päivinä on aina valmis lähtemään heti takaisin suomeen.
Samaisena aamuna jouduin lähettämään tyttöjen koululle viestiä, kun raivostutti niin. Koulun kuuluisi pahoina päivinä pyytää lapset suoraan sisään heidän saapuessa. Vaan kuinkas sitten taas jäi niin tekemättä.No, nyt jää nähtäväksi kuinka pyrkivät parantamaan tapansa. Lupasin jättää lapset kotiin elleivät tee asialle mitään.
Kangastorilla on kierrelty muutenkin. Onhan pian taas suurien juhlien aika. Sain vielä ilon tilata mekon rakkaalle siskollenikin.
Helppoa kuin heinänteko, kun valikoima on niin suppeaa...huhuh. Onneksi oli mukanani muutamia apusilmiä.
Ja onneksi oli mallit ja mitat jo valmiina mielessä.
Tälläiset luomukset sieltä sitten tuli. Toinen on jo matkannut suomeen ja toivotaan, ettei ole paljoa korjattavaa.
Matkaan pääsi myös pari ylimääräistä tuliaista.
Eihän juhlahame ole mitään ilman juhlakenkiä.Apuun tulee silloin kenkämies. Kotiin kutsuttava räätäli, joka ottaa mitat ja mallit.
Valinnanvaikeus oli taas edessä. Netti on onneksi pullollaan kauniita kenkiä.
Nyt jäämme kaikki jännityksellä odottamaan, mitä tuoman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti