Xīnnián kuàilè! 新年快乐! Onnellista Uutta Vuotta!

Sinne se taas helmikuukin hurahti ja kohta on maaliskuukin ohitse. Kylmä on täälläkin ollut, vaikka lumipeitteet ja pakkaset ovat pienempiä kuin siellä koto-suomessa. Untuvatakkeja ja UGGeja ei vielä ole pois siivottu. Tai sitten meistä on tulossa kiinalaisia. 

Helmikuu alkoi kiinalaisen uuden vuoden ja loman merkeissä. Ayi lähti lomille jo hyvissä ajoin ja viipyikin kokonaiset kolme viikkoa kotikonnuillaan.Kuskin ollessa myös lomilla, kulkuvälineinä toimivat mopot, polkupyörät, taksit ja metro. 

Kuinkas muuten olisi loman voinut aloittaa kuin illanvietolla ja korttipeleillä. Ja vain lähes teetä nauttien. Plus kaikenlaisia kummallisia kiinalaisia uuden vuoden naposteltavia, kuten erilaisia pähkinöitä ja uusin tuttavuus hapokkaat kuivatut luumut. Siis todella kirpeä ja makea samaan aikaan ja kivikova. Vaikka olen happaman ja kirpeän ystävä, näitä ei pysty kokonaista syömään. 

Ihan vain tiedoksi pelasimme "Stop the Bus"-peliä, sikaa (yksinkertaisilla ja vaikeammilla säännöillä) ja Mustaa Maijaa. 
 

 Kaupunki alkoi olla hiljalleen tyhjä, työntekijöiden palaillessa koteihinsa. Oli ihan pakko pysähtyä kotiintullessa keskelle tietä ja ottaa kuva, kun oli niin tyhjää ja hiljaista :)

 Aatto-aamu valkeni valkeana ja kylmänä, kuten yleensäkin uutena vuonna.

 Olimme päättäneet tänä vuonna mennä ihmettelemään mitä kaupungilla tapahtuu vuoden vaihtuessa.

 Matkalla metrolle oli aikas hiljaista edelleen.

 Hotelliin kirjautumisen jälkeen alkoi illan odotus. Kahville tietysti. Mutta niin oli muutama muukin tuumaillut. Starbucks Bundilla oli aivan täynnä odottelevia ihmisiä, jotkut nukkuivatkin (yllätys ;) ). Alina sai heti seuraa pienestä kiinalaistytöstä.

 Hiljaista oli suurimmalla ostos-kävelykadullakin, Nanjing Lu. Ilta tummeni kovaa vauhtia. Näytti kuin olisi tulossa kova lumipyry.

 Illalliselle oli jonnekin päästävä ja ainoa mikä oli vielä auki ja otti meidät vastaan, kuinkas muuten Pizza Hut. Oikeasti, muutama kiinalaisravintola ei meitä huolinut. Olivat varmaan varattuja juhlintaan. No, lapsia tämä ei kovasti harmittanut.

 Ruoan jälkeen kävely takaisin Bundille.

 Miten niin "pikku"-kiinalaisia? Ja sata muuta kuvaajaa ympärillä kuvaamassa Alinaa.

 Pearl Tower oli hieno vaihtuvissa väreissään.

 Ihmisiäkin alkoi pikkuhiljaa ilmaantua paikalle.

 Kävimme vielä lämmittelemässä hotellilla, joka näkyy kuvassa. Seagull nimeltään. Oli sitten kiinalaisin hotelli missä vähään aikaan taas oltu. Mutta näkymät joelle upeat.

 Illan kohokohtaa odotellessa.

Paljon oli muitakin ihmisiä odottelemassa, mutta tuossa se mitä saimme. Eli ei paljon mitään. Meteliä kyllä oli , mutta se taisi kaikua kauempaa kotonurkilta saakka.

Hyvää Käärmeen vuotta!

Tälläinen sotku löytyi hotellin sisäänkäynnin edeustalta. Pari "pikku"kiinalaista paukuteltu.

 Täytyi laittaa pari kuvaa hotellihuoneemme erikoisuudesta.
 

 Lämmitetty kansi ja erilaisia pesu-ominaisuuksia omaava systeemi. Tämän kun saisi kotiinkin.

 Hmmm..

 Huone itsessään kelpasi kyllä minulle. Mitä nyt "vähän" kova patja, jota pehmennettiin ylimääräisillä peitoilla :)
 

Aamiaisella tietenkin Starbucksilla.

 Kohti kotia kävelykadun kautta. Isommat tytöt yllättäen poikkesivat vähän shoppailemaan.Me lähinnä etsimme taas epätoivoisesti ruokapaikkaa.

 No nyt oli muutkin heränneet ja lähteneet liikkeelle. Mikäs siinä, kun kelikin oli kaunis.Pahimpiin turistirysiin emme suunnanneet, vaan pois sieltä eli kotiin.
 

 

 Loppu viikko meni harrastellessa ystävien kanssa. Naapurissa kävimme vähän askartelemassa/ompelemassa, Alinan ja Reben kanssa. Siitä olikin hyvä jatkaa illanvietolla...

 Iltaa vietettiin meilläkin...

 Valentinen päivä osui lomaviikolle ja olimme suunnitelleet ulosmenoa siihen. Ravintola oli nimeltään The Melting pot. Elävää musiikkiakin oli tarjolla. Kaksi ,varmaankin amerikkalaista, esiintyjää.

 Kävimme ensin syömässä erityisen Valentinen- päivän menyyn kahdelle. Oli ensimmäinen, eikä takuulla viimeinen kerta,kun söimme etanoita. Namskis. Ravintola on ranskalaishenkinen ja ilmapiiri oli mukavan rauhallinen.

 Vatsat täytettyämme suuntasimme alakertaan, jossa myös Live-bändi.

 Alakertaan kuljettiin ihan oman erillisen sisäänkäynnin kautta toiselta puolelta taloa. Paikka oli aivan täynnä. Savu oli sankka, vaikka Shanghaissakin pitäisi olla tupakointikielto jo ravintoloissa. Ei se siinä illan aikana paljoa haitannut, mutta seuraava yö olikin sitten hieman heikkohappinen tälläiselle keuhkovaivaiselle. Eikä johtunut muusta kuin tuosta savusta, vaikka jo niin saatoit kuvitella ;)


Suurennos huonosta kännykän kuvasta 

Vietimme iltaa istuen, kuten kaikki muutkin paikalliset ja pelaten korttia. Nyt pääsimme opettamaan Petellekin suomalaisen Mustan Maijan. "Black Betty" uudelta nimeltään.


 Aiemmin matkalla illanviettoon..

Pikkuhiljaa alkoi päivät pidetä ja aurinkokin lämmittää. Saimme nauttia taas pitkän talven jälkeen, joka kiihdyttikin kukkasten tuloa. Mutta kuinkas sitten taas kävikään...


 Arki alkoi ja koulut ja taas lunta..., mutta niin kaunista