VUOSI 2011

Joulun viettoa

27.12.2011 - 12:21

Joulupäivän Brunssille lähdimme koko suomalais-brittiläisen poppoon voimin. Voi kiinalaisraukkoja!!

Olimme varanneet meille pöydän Hotelli Marriottiin ja tässä muutamia todella huonoja otoksia puhelimen kameran välityksellä. Tarjolla oli kaikkea mahdollista, jokaiseen makuun ja tietenkin hintaan kuului vielä Free-flow eli ilmaiset juomat. Tätä mahdollisuutta kukin sitten käytti omien halujensa mukaisesti. Toiset joi kannukaupalla teetä, toiset kolaa ja toiset kuohuvaa...

    

Joulupukkikin kävi lapsia ilahduttamassa, mukavilla ilmaisilla sponsorilahjoilla.

             

Mitähän sieltä mahtaa tulla??

                         

Pikku-neitoset saivat pehmoiset nallet ja muuta mukavaa. Välillä oli kiva käydä seikkailemassa ympäri hotellia ja piilotella parvella.

Tässä näyte alkupaloistani. Ihanaa lohta ja paljon.... sillä sai jo katettua oma osuuteni aterian hinnasta. Sen verran kallista lohi täälläpäin. Oli Smoked salmon ja Gravad Lax. Jäi vain epäselväksi miksi toinen englanniksi ja toinen ruotsiksi? Ei ilmeisesti englanninkielistä versiota saatavilla.

Iltapäivää jatkettiin sitten meillä ja ei ihan tavallisissa merkeissä. Meillä oli jouluna sadonkorjuu. No, onhan ne sitrukset jo jonkin aikaa olleet syömäkelpoisia, mutta aiemmin ei ole noita ukko-kultia saatu niin helposti töihin.

                         

Touhu oli ilmeisesti sen verran huvittavaa teinimme mielestä, koska otti ihan live-kuvaakin tapahtumasta. Tämä valitettavasti sensuroitu kaikilta muilta kuin osallisilta! 

Käsipelillä ne sieltä loppujen lopuksi vasta irtosivat. Nyt ei roskakuski enää pääse näkemään vaivaa hedelmistämme. Hänen kun on tehnyt mieli niitä jo aika kauan. Kerran yllätinkin hänet puun alta keräilemässä.

Tapaninpäivänä eli Boxing-day oli sitten lepopäivä muutamille meistä sunnuntaina juhlineista. Kaikki sen tarpeessa kuitenkin jo olivat.

Itse sain aikaiseksi ensimmäiset joulutortut! Eli ihan ensimmäiset alusta asti itse tehdyt. Olihan se maku ihan toista kuin kaupantaikinoissa.

Meidän oli aluksi tarkoitus tehdä kiinalaisen leipomon valmistaikinasta, mutta mutta kuinkas kävikään? Olin tehnyt tilauksen ja maksanut sen jo aiemmin keskiviikkona. Aatto-aamuna mennessäni noutamaan sitä, vastaus oli tietenkin Mei you eli EI OO. Kuinkas muuten!! Siinä vähän aikaa selvittelin, että koskas sitten, mutta vastaus aina sama MEI YOU. Taisivat menettää juuri yhden asiakkaansa. Onneksi en yleensä jauhotuotteita käytä.  Olisi vain ollut niin paljon helpompaa ja nopeempaa. Kotiin päästyä tekaisin sitten taikinan kiukussani, odottamaan parempaa hetkeä. Sain sentään, pyydettyäni ensin, rahat takaisin.

                                     

Ulkonäkö ei ehkä ihan niin viehkeä kuin Strömsössä, mutta maku sitäkin parempi. Eli tuli siis minunkin niitä muutama syötyä. Ensimmäisessä kuvassa Reetan jouluksi tekemä Enkelikakun jäännökset (mansikat päällä) ja takana Joyn tekemää juustokakkua. Aika hyvät rääppiäiset siis vielä. Meillähän on juuri alkanut mansikka-aika, kuten normaalistikin aina jouluna!!  :D

Arttu kävi, Tapanin kunniaksi, hakemassa kitaraan Machine Heads eli noita kiristys ruuveja tai mitä lienevät suomeksi. Nyt on myös uudet kielet ja kaikki.  Valmista näytti tulevan ja eikun soittelemaan. 

Joululahjoja.....

   

Ilmeisesti minäkin olin ollut kiltti, kun näin nätin tee-setin kaikkineen sain lahjaksi. Olisiko käynyt selväksi, että  joku tykkää vihreästä?

Artulle tuli tuo lasi, jotain vihjailua ilmeisesti.....

 

Tässä Rebekan paras joululahja. Kolme kultakalaa ja yksi jonka oli tarkoitus olla "monni". Epäilen kyllä suuresti, että se tulee kasvamaan hirviöksi ja joudumme laittamaan sen jatkossa ammeeseen polskimaan. Oranssi tuntuu olevan aikamoinen linssilude.

  

Pelejä tuntui tulevan aika läjä. Onneksi on tuo Joy, kenellä vielä riittää intoa pelata esim: Monopolia. On ilmeisesti itse tultu vanhaksi ainakin tuon pelin suhteen. Suurin suosikki taisi kyllä olla Wii, josta vähän vaikeampaa saada järkeviä kuvia. Liikaa vauhtia..... Tässähän nämä välipäivät kuluvat pelien parissa sukkelaan. 

Iloista ja Onnellista Joulua!

25.12.2011 - 03:42

Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki

-

Oothan meille vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu

-

Tääl on myöskin kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki

Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki

Syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä...

-

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.

Kuiske kuuluu: " Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?"

Viisi yötä jouluun on, laskin aivan itse...

18.12.2011 - 14:03

Viimeiset koulupäivät sujuivat sitten erilaisten aktiviteettien parissa. Rebekan luokka tutustui aiheeseen World War II. Tämän jälkeen he järjestivät koulun muille oppilaille ja vanhemmille näyttelyn asian teemoilta. Oppilaiden piti kehittää jonkinlaista teemaan liittyvää puuhastelua tms. ja pukeutua teeman mukaisesti. Emme todellakaan lähteneet teettämään mitään pukuja vaan kehitimme itse. Eikä tarvittu kuin valkoista paperia , punainen tussi ja teippirulla. Tadaa meillä oli valmiina hoitsu, ketä sitten kuvattiinkin ahkeraan. Rebekalla ja hänen ryhmällään oli tietokyselyä ja tarkkuusheittoa jne. Pojilla yllättäen oli erilaisia ampumisjuttuja kuten alta näkee. Kylläkin imukuppi-aseilla.

Paikalla oli myös ilmahälytysharjoituksia, kaupankäyntiä pula-ajan kortilla, Anne Frank- tietovisaa jne. Aika vaikuttavaa oli ja tuntui että lapsilla oli ainakin mukavaa ja olivat oppineet jotakin. Kivasti Rebekan takana sattui istuskelemaan joulupukki?

 

Seuraavana iltana oli Reetan vuoro esiintyä. Tähän tapahtumaan sain raahattua Artunkin mukaan. Saimme myös ylimääräisen Suomi-vieraankin seuraksemme. Yksi Reetan harrastuksia on ollut draama-klubi. Heillä oli esitys Murder Mystery. Reetan rooli oli alussa kertojan rooli. Teemana heillä oli Shakespearen näytelmät. Esityksessä tapahtui tietysti murha, joka meidän oli mahdollista ratkaista ja saada suuria palkintoja.   

 

Väli-ajalla täytimme lomakkeet, joissa meidän näkemys murhaajasta, motiivista ja tekotavasta. Virvokkeita ja pientä naposteltavaa oli tietysti koko ilta tarjolla.

Tunnelma oli lämmin ja tiivis, kuten kuvasta näkyy.

    

Pääsi Reetta oikein lavallekin lopulta selvittämään murhaa. Selvisihän se, HOVIMESTARI, ei vaiskaan. Aikamoisia tulevaisuuden kykyjä nämä nuoret!

Seuraavana Aamuna reippaana Arttu Apinan- banaanikakkuja koululle myyntipöydille viemään . Salille ja eikun lippujen myyntihommiin koululle Joulutapahtumaan. Kaikki tuotto meni kiinalaisille sydänlapsille, kuten aiemminkin. Yli 13 000 rmb oli lopputulos. Hauskaahan siellä oli,,kuten kuvasta näkyy. Artulla tyypillinen kuvausilmeensä. Sitä saa mitä tilaa :D Vai olisko jo liikaa glögiä nautittuna?? Ilma oli hyytävä ,joten lämmikettä oli nautittava runsaasti. Keli huiteli nollantienoilla ja siihen vielä kosteus  ja mukava tuuli niin, avot. Oli Rukan laskettelukamppeet tarpeen. 

Ennen joululomille lähtöä oli vielä tarjolla upea joulukonsertti. Sieltä ei ole kuvia ,koska se oli kielletty. Laitan linkin, kunhan se tulee lomien jälkeen. Ihan elävää kuvaa koko showsta. Kaikki meitin tytöt oli laulamassa omissa ryhmissään sekä yhdessä. Reetan ikäisillä oli vielä näytelmäkin tämän lisäksi. Charles Dickensin Joulutarina. No, voitte sitten itse arvioida myöhemmin kuinka meni :)

Joulunodotusta. Kuusi verhoutuu tänä vuonna melko valkoiseen. Oli kyllä parhaimmillaan, kun oli vasta nuo valkeat sydämet ja Rebekan tekemä perinteinen paperinauha ja valot. Nyt ei enää tämänpäivän jälkeen ole valojakaan. Sitä se tekee... kiinalainen halpalaatu... Alle 2€ lamput voiko muuta odottaa?  Sähköturvallisuus huipussaan!! Mutta kun ei mistään löydä äänettömiä, ei vilkkuvia ja värittömiä. Ei sitten mistään.

   

Reetan kanssa vielä shoppailtiin vähän lisää joulukukkasia tänään. Keskihinta sellaista viiden euron luokkaa asetelmilla kynttilöin ja porsliiniastioin. Ei oo liian hintavaa. Ja se kynttilähän on aina se arvokkain osuus... kuten viimevuodesta saatatte muistaa.

OIKEIN IHANAA JA RAUHAISAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!

Jo toinen adventti !

05.12.2011 - 06:48

Ei sitten ole kulunut kuin melkein kaksi kuukautta viime päivityksestä. Laitan tänne ensin kuvituksen ja kirjailen sitten pikkuhiljaa.

Lokakuu

Lokakuu jatkui lämpimissä merkeissä ja koululle odoteltiin arvovierasta. Kattia kanssa!
Lapset odottivat kovasti nähdäkseen edes vilauksen prinssistä ja useat harjoittelivat kotona kuinka häntä pitäisi puhutella oikein. Hänen kuninkaallinen korkeutensa....  Kuinkas kävikään, ensin odoteltiin kylmässä pohjoisviimassa puoli tuntia ja sitten autot vain vilahtivat ohi. Nuorimmat lapset eivät nähneet vilaustakaan. Ei käynyt edes heiluttamassa! Kyllä pani vihaksi. Teki kierroksen uudessa hienossa koulussa ja piti pikaisen puheen oppilaille ja vanhemmille. Ja eikun menoksi taas. Jäi kyllä huono maku tästä vierailusta.
     
     
 Mutta tulipahan itse nähtyä "oikea"prinssi käden ulottuvilla...

Kiireinen viikonloppu

 Rebekka vietti 11- vuotis syntymäpäivää perjantaina kolmen kaverinsa kanssa. Leffaan meitin piti lähteä, mutta meni niin hankalaksi, että kotona vietettiin. Alla kuvia neidin itse ottamina, uudella kamerallaan. Shakkilauta oli myös yksi lahjoista, joita sai. Kuinkas muuten yksi vieraista jäi vielä yökyläänkin.
         
      


Kiirettä piti muutenkin samaisena viikonloppuna. Suomikoululle lauantaina, yökylässä olleen Korealaistytön kanssa. Sieltä kotiin ja Alinan kanssa tutustumaan Amerikan koulun kansainvälisyyspäivään. Pakko oli mennä kun naapurin Tai-Tai (rouva) meille ystävällisesti lunasti lippuja tapahtumaan. Väkeä oli ainakin riittävästi ja hyvää "Äitien tekemää" kotiruokaa tarjolla (niillä lipuilla maksettiin). Alinalle tarttui matkaan käsintehty muovailuvaha lintunen.
         
Samaan viikonloppuun osui tietenkin myös vielä meidän alueen Halloween-juhla. Kyllä sitten piisasikin vilsekettä ala-ovella ja omat lapset tulivat astiat täynnä karkkia kotiin. Tämä oli meidän versio pääsiäisen karkinkeruusta.

Jotta tämä kiireinen viikonloppu ei olisi ihan vielä riittänyt, oli Arttu tietenkin koko pe-su välisen ajan poissa kotoa. 
Saanko esitellä HuangShan. Tällä kertaa hieman sumuisempana kylläkin. Allaolevassa kuvassa näkyy pienenpieni ihminen, joka ylittää kuilua pyörällä! Enpä näistä sen ihmeempiä osaa kertoa kun en kerran paikalla ollut. Näkyvyys vaikutti olleen aika huono.
            
         

Marraskuu

Syksy alkoi kuten sen pitääkin, sateisena ja viileänä. Alla kuvia tutustumisretkestä Kiinalaisen lääketieteen apteekkiin. Minähän aloittelin lokakuun puolessa välissä Perinteisen Kiinalaisen lääketieteen (TCM) opinnot. Kyseessä lähinnä tälläiset perusopinnot omahoitoa varten. Eli ohjeita mitä syödä mihinkin vaivaan. Ensi vuoden puolella saatetaan sitten jatkaa perus-akupunktion ja meridiaanien kanssa.
              
Aamun aloitin yllättäen Starbuckilla muita odotellen.          Kuvan keskellä opettajamme TCM-lääkäri
             
Rakennus oli kolmikerroksinen. Yhdessä kerroksessa lääkäreidenvastaanotto, jonne pystyi vain poikkeamaan ja samalla saa tropit mukaan. Samaisessa kerroksessa oli myös museo, jossa teimme kierroksen. Oikeassa kuvassa hieno laatikkokaapisto, jossa säilytetty ennen eri lääkeyrttejä. Heti tuli haave saada samanlainen kotiin, sen tarpeesta niin tiedä mutta....
                
Tällainen penkkikin olisi kiva saada. Vähän tuli mieleen kirkonpenkit kapeudesta johtuen. Mutta juuri täydellinen leveys kehon tasapainopisteitä silmälläpitäen (sanoo jäsenkorjaaja). Oikealla astia, jonka sisään laitetaan palamaan moksa. Eli sellainen "yrttikääryle", jonka savu puhdistaa ilmaa esim. bakteereista. Näitä käytetään edelleen monissa julkisissa tiloissa. Tarkoitan näitä savuja. Ennen muinoin niitä käytettiin myös sairaaloissa desinfiointiin, kuinka sitten tehosi ?
Tämä poikapatsas oli rakennettu kokonaan Ginseng kasvista ja sen eri osista. Jopa poskien puna ja hiukset jne. Ilmeisesti Ginseng aika iso asia täällä. Kyllähän se opettaja kertoi mutta meni kyllä suuri osa ohi korvien.
           
Koululla muisteltiin World War I -uhreja . Rebekan luokalla oli tähän liittyen oma esitys, jonne vanhemmat ja koululaiset oli kutsuttu. Teemaan kuuluu unikot ja punainen väri. Minusta tämä on oikein mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tapa opettaa lapsia. Jää varmasti paremmin mieleen kuin pelkästään lukemalla oppikirjaa. He tekivät myös omia tutkielmia omasta näkökulmastaan. Eli mitä suomessa niinä sotavuosina tapahtui ja erityisesti omille sukulaisille. Tuli taas samalla kerrattua sukuhistoriaa.

Isänpäivää vietettiin lounaan merkeissä. Olimme yhdessä muutamien muiden suomalaisperheiden kanssa Paulaner Brauhausilla. Tarjolla seisovapöytä länsimaisittain ja aasialaisittain. Hyvvää oli!

Alinalla suuri päivä ensimmäinen rautahammas! No, helpomminkin olisi voinut mennä. Yllättäen suuhun oli ilmestynyt uusi hammas vanhan taakse. Yritimme kaikki mahdolliset tavat irroittaa hammasta, vaan ei niin ei. Lopulta oli pakko lähteä kohti hammaslääkäriä. Siellä tyly tuomio pakko puuduttaa ja ottaa vanha pois. Siinä sitten aikamme taistelimme saadaksemme vakuutettua tyttö avaamaan suu. Lääkäri olisi antanut jo periksi ettei vaan tule kammoa, mutta äiti ei. Kokemuksesta tiesin ,ettei se siitä ajan kanssa ainakaan helpota. Lopulta puolipakolla saatiin puudute laitettua, jonka jälkeen tyttö totesikin ettei se sattunut kunhan vaan pelotti. sitten ei mennytkään enää kuin hetki ja hammas oli ulkona. Maitohampaalla olikin komeat juuret eikä olisi kotikeinoin ikinä irronnut. Nyt näyttää olevan sama uudestaan viereisen hampaan kanssa. Onneksi sillä ei ole kiire ja Alina ei enää pelkää. 

Alinan luokalla oli taidenäyttely ja tässä hänen esittelytyönsä. Aika hieno vai mitä?
        
Liitän mukaan vielä näitä Kansainvälisyys viikon kuvia niille jotka eivät Facebookkia seuraile. Eli kahtena päivänä tulimme paikalle kasseinemme ja laitoimme tarjolle: hapankorppua (voi,juusto,metvursti,kurkku), palttoonappeja(savulohi-tuorejuustotäyte), pipareita, lakua ja pannaria mansikkahillolla. Suurin menestys taisi kuitenkin olla Angry Birdit pöydän kulmalla. Voisimme pyytää Rovion pojilta palkkiota ilmaisesta mainonnasta :) Kyllä kaikki tarjottavatkin kelpasivat.
                   
Italian ja Ranskan pöydät
             
Korealaisten herkkuja ja paljon paljon muuta. Kuvasin lähinnä kivoimman/värikkäimmän näköisiä en ehkä niitä maistuvimpia.
              
Hyvä Suomi! Meidän suuren suuri joukkomme, 8 oppilasta paikalla. Ei niitä paljon enempää olekkaan täällä Primary Schoolin puolella.
            
No, Korealaisia sitten riitti muidenkin edestä. Heidän jono tuntui jatkuvan loputtomiin.. Ja kaikilla upeat värikkäät kansallisasut. Olihan siellä näitä meidän naapureitakin paikalla, Norja..
               
Ruotsi ja ainakin yksi Venäläinen. Oli niin söpö tuossa kasakka-asussaan ja takana kuin pieni Sveitsiläinen "enkeli".

Kuukauden kohokohtana oli tietysti Lainan ja Mirjan saapuminen Shaghaihin. Tytöt saivat vapaan koulusta ja vietimme mukavan syntymäpäivän kiinalaisissa merkeissä. Kovasti kiitoksia ja halauksia vierailustanne ja tietysti vielä tuliaisista.
                  

Eniten täällä kaipaa vuodenajan vaihteluja. Mutta tulihan se syksy viimeinkin. Yhtäkkiä +22 asteesta +10 ja alle. puut pudottivat lehtensä ja ainakin minulla alkoi tuntua paremmalta. En tiedä muista, mutta alkoi viimein tuntua ,että voisi vielä olla mahdollista päästä jossain vaiheessa joulutunnelmaan.

Joulukuu

       
 Joulukuu alkoi perinteisesti Suomi-koulun joulujuhlalla. Isommat tytöt yllättäen taas päärooleissa pukkina ja muorina. Alina pääsi kavereinne esittämään tonttuleikin. Lopuksi jaettiin lahjapussit ja todistukset. Arvottiin herkkukori ja nautittiin pipareita ja glögiä. Mikäs sen jouluisempaa.


On sitä sentään välillä shoppailtukin. Yritin Halloweenin aikoihin löytää siihen liittyvää rekvisiittaa mutta kuinka ollakkaan löytyi vain joulujuttuja.

Hyvää Pikkujoulua kaikille! 

Huangshan eli Yellow Mountain

18.10.2011 - 12:48

Vieraidemme lähtiessä kotiakohti oli hyvä alkaa sairastaa. Itse olin viikon flunssassa ja Alinakin viisi päivää lievässä vatsatauti- kuumeilussa. Sittenhän olikin niillä voimilla kiva lähteä vierailemaan vuorilla.

Olimme sopineet jo aiemmin kuskimme kanssa matkasta. Hän lähti kuskiksi tyttöystävänsä kanssa viikonlopuksi ja me maksoimme heille hotelliyöpymiset. Matkaa kaupunkiin oli vähän alle 400km. Ensimmäisen yön vietimme kaupungissa ja toinen yö oli sovittu vuorille.

Saavuttuamme perille lähdimme metsästämään illallista. Päädyimme kaupungin vanhalle kadulle, joka rempattu täysin turisteille. Hienoa oli pakko myöntää. Kaikenlaisia houkutuksia oli ,joita olisi halunnut kotiintuomisiksi.

 

Mies yläkuvassa oli upea taiteilija. Hänen taulujaan meidän piti käydä ostamassa heti ruokailun jälkeen, mutta unohtui sitten...

 

Kadulla kuului tasainen hakkaus, koska tekivät noilla puunuijilla Halvan tapaista herkkua. Sitä oli tietysti pakko ostaa paketti tuliaisiksi itselle. Tuollainen sammakko vielä pitäisi saada, joita toisessa kuvassa. Osa niistä muuttaa väriään kaadettaessa kuumaa vettä päälle.

Löysimme viimein sopivalta (lue: siistiltä) näyttävän paikan ja eikun sisään. Paikka ei ihan vielä ollut auki,mutta eivät yrittäneet selittää asiaa meille vaan ohjasivat suoraan sisään. Ruokalista tietenkin täysin kiinaksi ja pari kuvaa. Niiden avulla sitten tilasimme jotain. Lopputulos oli meille aikuisille mieluinen, mutta tytöt saattavat olla eri mieltä.

Tässä yksi esimerkki "herkuista". Luulimme sen olevan kanaa, koska maku aivan samanlainen. Kiinalaisilla tapana laittaa kana pieneksi silpuksi luineen kaikkineen, joten lopputulos aivan kuvanmukainen. Liha olikin täynnä pieniä luita, joita sitten syljeskellään (kiinalaiset lattioille tai minne sattuu). Mutta joku epäilytti ettei nyt ollutkaan kyseessä kana. Arttu silloin ymmärsi ja muisti syöneensä tätä useasti ennenkin. Eli Härkäsammakkoahan se tietenkin oli. Rebekka taisi sitten olla ainoa, joka ei uskaltanut enää maistaa tiedettyään totuuden.

Illaksi meillä oli lisää ohjelmaa, koska hotellihuoneen hintaan kuului liput esitykseen. Emme etukäteen tienneet mistä oli varsinaisesti kyse ja luulimme sen olevan tarkoitettu vain hotellin asukkaille. Mutta totuus oli toinen. Paikalla oli satoja kiinalaisia, joita tulvi ovista ja ikkunoista. Esitys oli aivan mahtava. Siellä ei saanut ottaa kuvia, eikä ne oikein onnistuneetkaan, mutta eihän se kiinalaisia estänyt.

 

Valoshowta, lunta ja vettä, vesiputouksia jne. Kaikki tämä siinä silmien edessä lavalla. Kyllä ne kiinalaiset osaa tällaisen taiteenlajin! Seinällä oli taulu, jossa oli selitystä ja välillä sanoitusta esityksestä. Pysyimme siis kärryillä mistä oli kyse. Kertoi tämän kaupungin historiasta ja vuorilla asuvien elämästä muinaisina aikoina.

Aamulla sitten reippaina lähes ilman aamiaista, koska oli taas niiiiiin kiinalaista että! Lähinnä minua häiritsee jos ei tunnu riittävän siistiltä ja tuoreelta. Muuten kyllä tykkään kiinalaisesta aamupalastakin. Eli sehän meinaa meidän silmissä normaalia ateriaa, nuudeleineen, tofuineen jne.

Matkaa vuoren juurelle oli noin tunti hotellilta. Siellä sitten yritimme kuskin avustuksella selvittää mikä bussi meidän olisi pitänyt ottaa, jotta pääsisimme oikealle kaapelihissille. Bussimatka ylemmäs vuoristoon kesti noin vartin. Siellä sitten lippuja ostamaan hissiin. Vaan kuinkas kävikään?

Tässä odottavaisin mielin vailla tietoa tulossa olevasta urakasta. Vuoret takana odottavat vielä valloittajiaan.

Lipputiskillä näytimme kartasta minne olimme matkalla ja mitkä liput haluaisimme. Rouva tiskin takana kertoi meille että ei onnistu. Olimme tulleet väärällä bussilla kaikista kyselyistä huolimatta! Vaihtoehtona olivat joko palata bussilla takaisin ja ottaa oikea bussi tai jatkaa tästä eteenpäin. Tiedossa oli, että tällä hissillä jäätiin vähän kauemmas vuoristohotellistamme. Samainen rouva kertoi sitten meille ystävällisesti ,että  kävelymatkaa olisi hissin jälkeen vielä tiedossa 4 TUNTIA! Eipä kai siinä mitään ihmettelemistä olisi ollut, ellei Alina olisi ollut mukana. No, päätimme kävellä ja pitää sitten tarvittaessa lepotaukoja ja kantaa Alinaa jos niin tarve. Liput kädessä lähdimme kohti hissiä...

Tämä oli näky ..

Vihreä kyltti ylhäällä edessäpäin kertoi, että kyltin kohdalta kestää 3 TUNTIA !! jonottaa hissiin. Siinä kohtaa tuli muutama sensuroitu sana ainakin mielessä.  Harkitsimme jonottaako vai soittaa hotelliin ja perua koko juttu ja etsiä uusi yösija. Oli vielä aamu, joten urheina jäimme jonoon. Olo oli aika toivoton varsinkin kun tiesi, että vielä tämän jälkeen se 4 tunnin kävely. Ei sovi tällainen jonotus suomalaiselle mielenlaadulle.

Vielä ainakin 1,5 TUNTIA jäljellä. Siis oikeesti .....

Aika käsittämätöntä kuinka kiinalaisia meistäkin jo tullut, kun tästä selvittiin. Jonotus oli sellaista tyypillistä kiinalaista eli koko ajan täytyi pitää tarkkana oma reviirinsa ettei muut kävele ohitsesi. Olihan siellä sitten kiinalaisilla hauskaa seurata meitä. Meillä oli kyllä tavallisen tylsää.

Lopulta sen kolmen tunnin jälkeen olimme matkalla ylöspäin. Valkoinen rakennus alhaalla oli lähtöpaikka.

Ensimmäisenä pidimme pienen evästauon, koska päivä jo edennyt lounaaseen asti. Vastaan tuli pari muuta länsimaista turistia, jotka kannustavasti kertoivat, ettei kannata mennä pienten lasten kanssa. Heidän mielestään niin paljon kiinalaisia joka paikassa ettei pääse liikkumaan :) ja toisekseen heille oli kerrottu matkan kestävän 3 tuntia ja oli jo mennyt 5 tuntia. Siitä oli hyvä aloittaa.

Kuten kuvasta näkyy heti alkoi kiipeäminen ylöspäin. Mutta jotain hyvääkin, saimme kulkea melko mukavasti eteenpäin koska suurin osa ihmisistä tuli meitä vastaan. Joka toinen kiinalainen hipaisi Alinaa aina poskesta ohi mennessään.

Maisemat olivat huikaisevat, ilma puhdas ja kirkas.

Tässä kohtaa tuntui jo toivottomalta tämä urakka, kun näki seuraavan ylitettävän vuoren. Varsinkin kun tiesi että aina ensin täytyy laskeutua alas ja taas raahautua ylös. Tämä kyseinen kohta oli ehkä kaikkein rankin paikka ja haastavin. Paikoitellen ei ollut mitään kädensijaa mihin tukea alasmennessä. Meinasi jalat hyytyä paikoilleen mäen ollessa hieman eteenpäin viettävä. Siksi siitä ei ole tarkempaa kuvaakaan. Teki mieli laskeutua portaat pikkulasten tapaan pepullaan istuen, sen verran rupesi karmimaan. Eikä yhtään helpottanut kiinalaisten jatkuva rynniminen ja töniminen. Ei onneksi ollut märkää tai liukasta.

Tuo kohta oli se vaikea, ennen mutkaa.

Välillä vähän hengähdystaukoa hieman alempana ja toiset ottivat tarvittaessa kyydin jos alkoi tuntua liian rankalta. Eipä ihme kun osa kiinalaisista matkasi tavallisilla pikkukengillä. Mahtoi olla jalat muusia jälkeenpäin.

 

Vielä matkaa alaspäin... ja sitten taas kiipeämään aiemmin näkynyttä rinnettä ylös

Lopulta tämä huippu saavutettu ,mutta vielä vasta puolimatkassa jos sitäkään.

  

Ensin katse taaksepäin  mistä selvittiin. Näyttää niin pieneltä ja kaukaiselta tuo paha kallion kohta.

  

Sitten katse tulevaan edessäpäin eli määränpäänä tuo huippu missä näkyy valkoinen pallo. Sää-asema.

Ylhäällä tuli kummallinen olo kuin olisi ollut meren rannalla ilman merta. Melkein kuuli lokkien kirkuvan ja haistoi meren suolaisen tuoksun muttei kuitenkaan. Mielikuva tuli varmasti kallioista ja käkkärämännyistä, heiniä, hiekkaa... Mutta ensin taas alaspäin .... Ja eikun taas kiipeämään... Koko matkahan oli kunnon "tietä" eli joku oli senkin sinne rakentanut välillä kivistä ja välillä betonista tai kalliota. Kyllä kävi sääliksi niitä jotka sen joskus tehneet. Edelleen kaikki vuorille ja hotelleihin tuotava tavara täytyy kantaa sinne lihasvoimin. Samoin taas takaisin alas esim. roskat. Oli aika komeat pohkeet näillä miehillä ,jotka sitä työkseen tekevät.

 

  

Tässä menossa viimeinen huippu (1860m) ja otimme Alinalle 10€ kyydin viimeisten portaiden matkalle, koska ei jaksettu enää kannustaa ja vetää häntä perässä. Todellisuudessa taisi kyllä jaksaa paremmin kuin allekirjoittanut oli vain muuten väsynyt ja kyllästynyt. Mutta annettakoon meille anteeksi, koska olimme olleet jo viikon kipeinä ennen reissua. Kantotuoli oli niin iso, että Rebekka pääsi myös kyytiin, ettei Alina olisi ihan pudonnut matkasta.  Kyllä miehiltä valui hikikarpalot ylhäällä, vaikkei tämän painavammasta lastista ollutkaan kyse.  Sen verran tiukka vääntö oli viime metrit. Alina siis taisi kävellä ainakin 1800 metriin asti ihan omin voimin.

Viimeiset portaat ylös

Ylhäällä oli varsinainen näköalapaikka, jonne ihmiset tulevat ihailemaan auringonnousuja ja -laskuja. Me aloimme olla jo niin väsyneitä, että jäi maisemat kuvaamatta. Olisi sieltä saanut ostaa mitalin kaulaansa, johon olisi kaiverrettu nimi ja päivämäärä milloin on vuoren valloittanut. Meillä vain haaveena päästä hotellille ja syömään. Kello oli jo melkein neljä iltapäivällä ja matka oli menty pähkinöillä, vedellä, suklaakekseillä, TUC-suolakekseillä ja mandariineilla. Olisi ennen viimeistä nousua ollut levähdys- ja ruokailupaikka, mutta oli sen verran taas epämääräistä, että jäi ostamatta. Ainoastaan Cokis ja Sprite tarttui matkaan. En muista milloin viimeksi juonut virvoitujuomia, mutta kyllä oli hyvää!!

Tämä TV-torni -kukkula (vuori) vielä oli kierrettävä ennenkuin olisimme perillä.

 

 

 

Alaspäin oli  mukava mennä, vaikkei hotellia vielä näkynytkään. Miksei niitä kaikkia voinut kiertää ,olisi ollut paljon helpompaa? Maisemat olivatkin  aivan toisenlaiset tällä puolella vuoria. Jokapuolella oli taas lehtipuita ja pääsimme sittenkin nauttimaan kotoisesta ruskasta. Tuoksukin oli kuin kotona ja taivas niiiin kirkas. Rebekkakin vain istahti maahan ja nautiskeli "kotoisesta" maisemasta. Jos siis unohti ympäröivät vuoret. 

 

Lopulta hotelli pilkotti edessäpäin

Hinnat ainakin olivat kohdillaan täällä vuoristossa, ihan suomentasoa. Paitsi huoneissa ei lämmitystä jne. Iltakin alkoi jo pimentyä ja keli viiletä melkoisesti. Hapensaantikin oli hieman tiukemmassa näillä korkeuksilla. Illallisen saanti olikin sitten yllättävän hankalaa, eikä tarjolla ollut juuri muuta kuin kiinalaisia herkkuja. Lapset siis pärjäsivät lähes pelkästään riisillä. Kyllä he muuten jo syövät kaikenlaista, mutta oli pikkasen tulisempaa täällä seudulla kuin Shanghaissa. Tofua lähes kaikissa muodoissa eikä juurikaan lihaa. Niin olihan siellä, ankankaulaa. Itse asiassa se oli todella hyvänmakuista, mutta pikkasen hankalaa syödä kaularustosta johtuen. Olisi pitänyt syödä kuten paikalliset eli rouskuttaen rustoineen päivineen.

 

 Käytiin vähän katsastamassa auringonlaskua mutta olimme juuri väärällä puolella vuorta :( Kaunista silti. Huomaa rakastavaisten lukot kiinnitettyinä kaiteeseen. Niitä oli kaikkialla.

Sitten oli pakko saada lämmikettä, joten lapsille kuumat soijamaito-kaakaot ja meille pullo kiinalaista punkkua. Pahaa oli mutta toimi! Yö meni melko mukavasti kivikovasta sängystä ja seinän takana olevista metelöivistä/yskivistä kiinalaisista huolimatta. Aamiainen oli taas samaa tofua eri muodoissa, mutta nyt ei tulista. Oli oikein maukasta. Lapset taisivat syödä riisi-vesivelliä ja riisi-muna seosta.

Oikealle kaapelihissille, jonne meidän oli tarkoitus ensiksi mennä oli noin puolen tunnin matkan päässä, vähäisen nousun päässä.

   

Sitten alkoikin pitkä kotimatka takaisin autolla. (4 tuntia)

Home sweet home. Väsyneinä mutta onnellisina. Emme ikinä olisi lähteneet noille vuorille jos ei vahingossa olisi jouduttu väärään hissiin. Olisimme kyllä ehkä jaksaneet nousta aamulla ihailemaan auringonnousua kuten muut tekivät. Mutta kohtalolla oli taas sormensa pelissä :) ja muuta mielessä.

Nyt arkeen paluu ja toivotaan, että tämä arkikin tästä alkaisi jo rauhoittua.

Lomailua perheen kanssa ympäri Shanghaita

18.10.2011 - 09:51

Aloitetaanpas taas uudestaan. Ei millään viitsisi. Siis ensimmäinen yritys katosi bitti-avaruuteen..aarrggg

Lokakuun ensimmäinen viikko oli Kiinan kansallispäivästä johtuen lomaviikko koko kiinassa. Eli siitähän seuraa, että kiinalaisia riitti joka paikkaan enemmän kuin tavallisesti. Artullakin oli viikko lomaa, kuten myös kuskillamme ja Ayilla.

Samalle viikolle saimme arvovierailta Suomesta asti ja tässä pientä kertausta meidän yhteisen viikon touhuista. Liikuimme paikasta toiseen tietenkin takseilla ja metrolla.

1.Päivä

Haimme matkalaiset lentokentältä ja ruokimme heidät kotona. Siitä suuntana mikäs muukaan kuin jalkahieronta pitkän lennon jälkeen.

"Hieman" oli pimeää meidän huoneessa, mutta hyvältä tuntui. Kuumakivet ja kaikki kuuluivat hoitoon.  Alinakin sai oman osansa ja hieroja-miehellä oli hauskaa.

Täältä tietenkin suuntasimme kanta-kahvilaamme, Cafe Du Villageen.

2.Päivä

Maanantaina otimme heti suunnaksi kaikki "pakolliset" nähtävyydet. Bundin kautta Yu Gardenin syvyyksiin.

Vas.Majakka meren"ranta" kaupungissa.          Oik. Ihan vain muutama kiinalainen halusi samaan kuvaan näiden blondien kanssa

Matkalla puutarhalle löysimme nauha- ja pitsikujia. Sekä bits&bobs- kadun eli kaikenlaista pientä. Sopisikohan nämä korttien tekemiseen? (Taina)

Ennen puutarhaan sukeltamista oli pakko käydä täydentämässä energiavarastoja. Löysimmekin melko mukavan paikan, jossa seinällä kuvia julkkiksista samaisessa ravintolassa ennen meitä esim: Queen Elisabeth .

Kuinkahan se kummitäti nyt onnistuu?

Ja Reetan taidonnäyte...

Nyytit ovat Dumplingeja, joiden sisällä nestettä ja siksi ne nostettiin varoen lusikalla ja sitten ryystetään kiinalaiseen tapaan neste ulos. Kyllä oli hyvää!

Vatsa täynnä jo hyvä hymyillä. Takana puutarhan sisäänkäynti.

Ihan vain pari pakollista kuvaa puutarhasta. Keväällä kyllä kauniimpaa kun puut kukassa.

Tällainen ikkuna meidänkin puutarhaan suomessa , Kiitos!

 

Sitten olikin jo aika saada kahvia, joten suuntana aiemmin nähty majakkakahvila/-baari.

Täytyyhän merimiehien jälkeläisten käydä merihenkisessä kahvilassa.

Alkoi olla jo hieman väsymystä ilmassa ,mutta päätimme kuitenkin samalla reissulla hyödyntää kaiken päivästä ja hyvästä kelistä. Otimme lautan joen yli kohti Pudongia ja jäimme nauttimaan kaupungin valoista. Mutka matkassa oli, että pimeään oli vielä pari tuntia....

Joten piti nauttia pari olutta sitä odotellessa.. kuinkas muuten

Illan pimentyessä siirryimme ulos nauttimaan Shanghain valoista.

Joku oli unohtanut moottoripyöränsä...? Taisi olla poliisin.

3.Päivä

Kierreltiin näitä omia kotikulmia ja kauppoja ja toreja, niiden antimia ihmetellen. Yritettiin käydä poliisilaitoksella hoitamassa virallisia paperiasioita, mutta eihän se onnistunut lomaviikolla.

4. Päivä

Alinan lähtiessä bestiksensä 6v. synttäreille, käytimme ajan hyväksi ja suuntasimme shoppailemaan Pearl Cityn ihmeelliseen feikkimaailmaan. Siellähän sitä päivä hurahti nopeasti helmien, kenkien, kassien, korujen, vaatteiden jne. parissa. Ihan vain muutama ostos tarttui mukaan :D

5. Päivä

Torstaina lähdimme tutustumaan Shanghain Ocean Aquarriumiin. 

 

 

 

Kaikenlaisia kummajaisia sitä meressä asuukin. Osa vähän kauniimpia ja toiset aika kammottaviakin. Vaikuttavinta taisi olla maailman pisimmässä vedenalaisessa tunnelissa, jossa ympärillä uivat valtavat miestä isommat kalat. Näyttivät kuin olisivat suoraan dinosaurusten ajalta, niin valtavia rumiluksia olivat. Ei pysty kuvailemaan niiden kokoa tarpeeksi, enkä kuvaakaan saanut onnistumaan. Tuppasivat nuo kalat olemaan koko ajan liikkeessä, kummallista! Heh heh. Oli siellä tunneleissa haita ja jättiläiskilpikonnia ja muitakin isoja fisuja. Jättiläisrauskut taisivat olla kaikkien suosikkeja niiden "lentäessä" vedessä.

Matkalla kotiin. Helenaa ei helposti kadottanut kiinalaisten joukkoon.

Kotimatka metrolta jatkuu aina taksilla hieman köyhemmän alueen läpi. Kaikki taksikuskitkaan eivät mielellään halua viedä meitä kotiin ,koska joutuvat ajamaan tämän ahtaan ja aikaavievän alueen läpi. Tässä kuva taksista, kun taas kerran seisoimme ruuhkassa Zhu Di Townissa. Kiinalaisilla on hyvä tapa yrittää aina tunkea autoillaan, jos vain pienikin kolo jossain on. Siitähän ei voi seurata muuta kuin ,että kaikki pysähtyy ja sitten odotellaan, jos joku suostuisi vähän liikahtamaan pois tieltä. 

Illalla käytiin vielä nauttimassa kuumista altaista ja saunasta.

6. Päivä

Viimeinen päivä käytettiin kuuluisan kaupunginosan tutkimiseen . Tervetuloa Qibaoon eli Old Watertowniin. Vaikka lomaviikko oli jo melkein ohitse olivat kaikki muutkin kiinalaiset päätyneet samaan paikkaan samaan aikaan. Olipahan ruuhkaa taas kerrakseen.

 

 

 

Vähän risteilyä... hei, ei meidän pitänyt olla se nähtävyys! Viereisessä kuvassa meidän paatin kapteeni ja perämies sekä konemies. Tuolla melalla hän hoiti kaiken.

 

Toisella puolella kanavaa oli hieman erilaiset maisemat.

 

 

Vähän oli rappaukset päässeet rapisemaan, mutta lihat sentään saa kuivattua. Toisessa kuvassa nainen, joka teki taidetta ruohon varsista eli bambun säikeistä. Todella aidon oloisia sirkkoja ,perhosia jne.

Viimeinen ilta vietettiin sitten "Lihavan paskiaisen" parissa ja pakkaillen.

Aamulla sitten oli pakko heittää hyvästit ja lähettää matkalaiset taksilla kohti lentokenttää, koska kuski vaihteeksi myöhässä.

Kiitos kaunis ja tulkaa pian uudestaan!

Arkea ja sunnuntaita

25.09.2011 - 10:46

Ensimmäinen kuukausi koulua on taas vilahtanut ohi niin nopiaa, ettei kerkee kissaa sanoa. Ei tiedä mistä aloittaisi, varsinkin kun tuota kuvamateriaalia on niin niukasti olemassa. Lämmintä on piisannut ihan riesaksi asti aina viime viikkoon asti. Ei tarvinnut lämpötilan laskea kuin kymmenen astetta ja on kuin talvi olisi tullut. Vaikka vieläkin päivisin saattaa lämpö nousta yli +26. Silti se tuntuu jo niiiiiiin paljon paremmalta kuin aiemmin, koska enää ei ole "saunakelit". On kuin olisi herännyt unesta ja pystyy taas hengittämään.

Altailla tuli helteillä poikkeiltua lasten kanssa, mutta ei sielläkään hupaa, ainakaan meille, ollut kuumuudesta johtuen. Kohta ne varmaan jo suljetaankin kiinalaiseen tapaan, kun on kerran syksy saapunut =) Vietettiin me yksi Suomalaisten BBQ-iltakin näiden samaisten altaiden äärellä. Tapailtiin vanhoja ja uusia Shanghain suomalaisia, jotka asustelevat näillä kulmilla.

Syksyhän on tännekin virallisesti nyt saapunut viime maanantaina, koska lämpötila pysytellyt alle +25 jo viisi päivää pötköön.

Koulut ovat alkaneet vauhdikkaasti, kuitenkin hyvin mieluisissa merkeissä. Lapsilla jo kova ikävä kavereita ja kouluakin. Harrastuksia tullut roppakaupalla : Pianonsoittoa x 3,  koulun sanomalehden tekoa, draama klubia, kiinalaista kalligrafiaa, tanssia ja liikettä, murhamysteeri-näytelmää, Still Life art-klubia (asetelmataidetta), välitunti lauluharjoituksia  ja koelaulua koulun Shakespeare- näytökseen. Tästä tietenkin seuraa pidempiä koulupäiviä. Pianotunnit ja lauluharjoitukset on sisällytetty koulupäivään, mutta muut aina koulupäivän lopuksi koululla. Toistaiseksi ainakin ovat vielä kovasti tykänneet, paitsi Reetta jätti Tiede-kerhon ensimmäisen kerran jälkeen. Oli muistaakseni liian tympeä opettaja.

Eikä tietenkään saa unohtaa Suomi-koulua. Itsekin pääsin koulutoimikunnan lisäksi osallistumaan koulun toimintaan apuopettajan muodossa. No, se taisi nyt jäädä toistaiseksi kahteen kertaan, kun tuli tarjolle oikea opettaja väliaikaisesti. Hyvä niin. Eilen olimme viettämässä koko perheen VOIMIN Shanghain Suomikoulun 10- vuotisjuhlaa. Aamu auteltiin laittaan juhlapaikkaa kuntoon ja lopuksi siivoiltiin paikat kuntoon. Mutta kivaa oli! Hattaraa, pomppulinnaa, miekkailua, ongintaa, makkaraa, olutta, leikkiä, Hiljaista huutokauppaa. Viimeinen taisi olla yksi päivän kohokohdista ainakin toisille. Sai kilpailla erilaisista lahjoituksina tulleista Suomi-tuotteista, kuten: leivinpaperia, karkkia, purkkaa, mausteita, musiikkia, Muumeja, suklaata, Mignon-munia!, Marimekko servettejä, Muumi-hammastahnaa, Turun sinappia, kuivattuja herneitä jne. Niin yksinkertaisia mutta Tärkeitä asioita suomalaisille maailmalla . Meitä onnisti huudoissa ja kotiin tuli leivinpaperia, hammastahna, 2 kpl Mignonia pääsiäiseksi, Omar-pussi, Jenkkiä, Puuha-Pete pastilleja ja Lakupötkö. 

Joku? vietti kuun alussa synttäreitäkin ja pitihän niitä vähän juhlistaakin, kun vahingossa asia tuli esille. Ensin aamulla Suomi- koululle ja illalla rillailtiin ystävien kesken pienessä vesitihkussa, mutta ketäpäs se olisi haitannut. Ehkä sitä rilli-mestaria ;) . Vierainamme oli Alinan bestiksen vanhemmat Joy&Pete from UK.

Sain oikein kukkasiakin armaaltani . Illan edetessä siirryimme kellaritasoon hieman heittämään Dartsia ja taisi olla pientä tanssahteluakin ihan suomi-musiikin tahdissa. We had a Lotti Joy !  

Olen yrittänyt käydä nyt edes vähän tutustumassa tämän pikkukaupungin ihmeisiin, välillä yssisein ja välillä tuon ylläolevan Joyn kanssa. Eksyin vähän isompaan tuontitavara ruokakauppaan, jossa vastassa oli tälläinen tuttu näky.

Hinnat taisivat kyllä olla hieman yläkantissa, mutta suuri oli houkutus ostaa jotain kotoista.

Jotta ei aivan unohtuisi, niin tässä tulee kuvaa siitä uudesta paremmasta "vespastamme". Tämä on aikomus tuoda sitten mukana suomeen ellei nyt aivan kokonaan puhkiruostu tässä kosteudessa. Mutta hyvä on kulkemaan vähän liiankin hyvä. Sukkelasti pääse alta pois!

Takana näkyy myös meitin muut kulkupelit, jotka kyllä ahkerammassa käytössä kuin edessä oleva.

Pyöräilystä tulikin mieleen, että saimme juuri tietää ettei Shanghaissa saa alle 12v. ajaa julkisilla teillä pyörällä ollenkaan! Eli jos ajaa ja tapahtuu jotain vakuutus ei korvaa ja hyvässä lykyssä joudut vielä syytetyksi jos kolaroit autoilijan kanssa. Että silleen! No, meillä kyllä jatketaan pyöräilyä ja ollaan entistä varovaisempia!

Kaksi viikkoa sitten tyttöjen koululla vietettiin Welcome Back Partya! Sinne tietenkin menimme nauttimaan Live- musiikista ja grillin tuotoksista sekä virvokkeista hyvässä seurassa. Itse olin ensimmäisen tunnin apujoukoissa myymässä virvokkeita. Tuli nyt sitten viimein ilmoitettua itsensä virallisesti koulun vanhempien yhdistykseen. Seuraava koitos olisi jättimäiset Joulumarkkinat. Kyllä sinnekin varmasti käsky kuuluu.

Kuvassa Alinan luokkatoverin Catarinan vanhemmat Miguel&Irina + nuorimmainen, jonka nimeä en koskaan muista. Valitan kuvaa, mutta oli vähän pimeä puhelimen kameralle.

Päivät siis kuluneet taas mitä useammissa kahvi-aamuissa, koulutoimikunnan palavereissä ja muuten vain järjestäen perheen eloa suuntaan ja toiseen. Luulin tahdin rauhoittuvan kunhan koulu taas alkaa, mutta ei.... Niin ja onhan ne kiina-tunnitkin taas alkaneet.

Meinasi ihan unohtua kertoa meidän uudesta Ayista eli Chen  Yun. Aloitteli pari viikkoa sitten ja hyvältä vaikuttaa . Kuulin hänestä toiselta suomalaiselta, joka kovasti suositteli häntä. Käy meillä kahtena päivänä viikossa ja aina 8 tuntia kerralla. Laittaa samalla illallisenkin meille .  Chen käy sitten kolmena muuna päivänä tässä toisessa perheessä, kunnes lähtevät ennen joulua takaisin suomeen. Chenillä jo vuosien kokemus suomalaisperheistä ja hänet onkin koulutettu hyvin, tekemään vaikka makaronilaatikkoa jos niin haluamme. Pari sanaa osaa suomea ja vähän enemmän englantia ja mikä tärkeintä hän on hyvin oppimishaluinen. Alina oli myyty ensimmäisen tunnin jälkeen. Ei halunnut ollenkaan päästää pois vaan roikkui jalassa kiinni.

Nyt riittänee tällä kertaa täältä ja jäämme odottelemaan jo kovasti odotettuja vieraitamme, jotka saapunevat ensi sunnuntaina. 

Paluun tunnelmia

27.08.2011 - 12:59

Nyt on sitten mennyt kaksi viikkoa paluusta Shanghain kotiin. Vähän kovemmalle se otti kuin aiemmin ihan noin fyysisesti. Keho ei millään halunnut palautua kaikesta matkustamisesta ja aikaerosta johtuen. Uni kyllä maistui hyvin ja siksi pää kyllä kirkastui jo parissa päivässä.

Kesä oli ihana kaikkien rakkaiden ympäröidessä, mutta oli se kiva jo tulla "kotiinkin". Asiaa auttoi ehkä myös tuo "ukko"-kulta täällä päässä.

13v.-Hääpäivää pääsimme melkein heti viettämään. Väsymyksestä johtuen ihan kotioloissa nautimme. 

Olemme taas virallisesti muidenkin  silmissä ainakin kihloissa. Onhan tässä jo mennytkin vuosia ilman.

Onko tukka hyvin ja näkyyks kello?

Vauvammekin täytti jo 6 vuotta, nyyh. Niin iso tyttö jo.  Mummu huomio: puikkoaluset jo kovassa käytössä :)

Aika on kulunut osin sairastellessa, koska ensin Rebekka tuli kuumeeseen, jonka jälkeen tauti siirtyi Reettaan ja nyt on oma keho taistellut tautia vastaan. Alinahan osasi sairastaa jo suomessa. Kuume on tuntunut helpottuvan aina seuraavaan siirtyessään ja itselläni ei kai juuri ollutkaan. Mutta rokotukset jäi sen myötä saamatta Allulla ja itsellä, joten ilman on pärjättävä. Kyselin asiaa koululla ja kuulemma täällä niitä ei anneta, jonka joku kiinan byrokratian kiemura estää. Eli jos haluamme tuontirokotteen se on mentävä esim. Hong Kongiin ottamaan. Eikun matkaa varaamaan ;) . 

Kuumeista selvittyämme, suuntasimme kohti kotoista IKEAa. Tytöillä tarvetta sisustaa, kun kerran tänne on tultu taas ja vähän aikaa pitäisi kestääkin. Kaikenlaista sitä sitten tarttui taas mukaan, yllättäen! 

Mitäs muuten. Koululla on ravattu hoitamassa lounaskortti-maksuja, uniformujen hakua, sukkien hakua, opettajiin tutustumista, uuteen secondariin tutustumista jne. Jos joku ei vielä saanut tätä linkkiä uuden koulun tiloihin niin tässä: www.bisspuxi.com/index.php/gallery/category/65-new-secondary-build.html .ELi kyseessä Reetan uusi koulu, joka sijaitsee nyt samassa pihassa kuin nuorempien Primary-school. Koulun nähdessään ei tytöt enää suomen kouluja haikailleet. Sen verran huikeat puitteet on nyt. Ei enää jää toiseksi Amerikan koululle. Päinvastoin!

Tässä uusia kouluvaatteita taas kesän ajaksi + kauhea läjä tietyn värisiä sukkia. Talvivaatteet sitten myöhemmin lähempänä joulua.

Pihassa ovat hedelmät( sitrukset ja persikat) kovasti paisuneet, mutta vielä aivan vihreitä. Meitä vastassa oli valtava siritys.

Tämännäköisiä örkkejä pitämässä kauheaa meteliä puut täynnä. Uskomaton meteli!

Laitan tähän vielä loppuun kuvan Rebekan työstä, joka jäi laittamatta aiempaan päivitykseen, koska sitä ei ollut silloin saatavilla. Eli ne taideteokset koululta, joita jo joku osasi kysyä :)

Oikealla pieni yksityiskohta teoksesta: minulle tuo mieleen sammaleen. Alkuperäisesti Rebekka käytti väreinä sinistä, hopeaa, valkoista ja oranssia. Näistä syntyi tämä tumma vihreä sammaleen väri. Teos koristaa toistaiseksi meidän ruokailutilaa.

Ai niin, ollaanhan me vähän nautiskeltukin tästä lämmöstä. ELi lämmintä on piisannut ihan riittämiin ja ainakin tällaista hiostuskeliä. Harmaata on ollut, mutta syynä enimmäkseen sade- ja ukkospilvet. Yllä kuvaa klubimme ulkoaltailta, jossa löytyy oma pieni hiekkarantakin.

Kuulemisiin taas täältä Shanghaista!

Laittakaapa vain reippasti edes pieni moi kommentteihin, kiitos <3

Kesälomalla

18.08.2011 - 05:42

Siinä se sitten tuli ja meni kaksi kuukautta taas hujahduksessa. Tässä pientä kuvasarjaa menneen kesän tapahtumista Suomessa. Saavuimme sopivasti Juhannuksen viettoon ihanaiseen kotomaahamme. Kaikki rakkaimmat olivat tietenkin paikalla juhlistamassa tätä suomen suvijuhlaa.

Serkuksia nauttimassa... ja haitarinsoittoa kuinkas muuten

Anteeksipyyntö koko tyttölaumalle tästä kuvasta, mutta se oli pakko laittaa. Olettehan niin ihania

Varsinainen linssilude tuo meidän Atte

Sellaista siis jussina. Muutenkin kesä sisälsi runsaasti tuota samaista rantaa ja pulikointia.

Yötön yö--- todisteita Shanghaisille :)

Kyllä me jossain välissä vähän uskaltauduimme muuallekin.

Ainakin Helenan valmistujaisjuhliin...

Ja Puuhamaahan ....

Tarzan-ratatemppuilua

"ruohonleikkuri"ajelua

Mitä lapset edellä sitä aikuiset perässä, vai kuinkas se meni?

Välillä vähän kuivempaa mäkeä ja sitten märkää mäkeä alas

Vilvoittelemassa oli käytävä kaiken uhallakin. Oli nimittäin todella viileä päivä kaikesta auringonpaisteesta huolimatta.

Päivän paras hetki eli evästauko.

Pikkasen veneilyäkin

Mitäs muuta.

Ainakin vanhimman kummilapsemme konfirmaatiopäivä. Niin se aika rientää... Onnea Riikalle <3

Vielä viimeisiä lomapäiviä Artulla

Hyvinkäälle vielä poikettiin uudelleenkin ja kiitos siitä. Tavattiin kiinanvieraitakin. Yksi heistä oli vain niin kiiruinen, ettei edes kuvaan osunut ;) Taisi jäädä myös rakas-Jenni pois kuvista :(

On se niin söpöliini tuo siskonpoika Akseli

Loman jo häämöttäessä loppua ja Artun jo palattua Shanghain maisemiin saimme viettää ihanat sukujuhlat Kiikosten mökillä. Kiitos Tuula ja Jukka teille tästä!

Rakkaat serkut laulavat onnittelulaulua päivänsankarille eli mammalle.

Hiekkalaatikko-Ford taisi olla illan ruuhkaisin paikka.

Olin näköjään minäkin paikalla ja melkein kaikki muutkin serkut.

-Kuinka kauniisti päivä päättyikään-

Tähän loppui kuvakokoelma kesältä. Kiirettä piti vielä viimeisetkin viikot, mutta niistä ei kovasti jäänyt todisteita. 

 

Kolme viikkoo joul..eikun suomeen on !

04.06.2011 - 08:02

Taitaapa olla vähän jopa alle. Mutta päivityksestä taas jo kuukausi! Aika rientää kun on mukavaa, vai kuinkas se meni. Monenlaista on tässä välillä keritty puuhailemaan ja siihenhän se aika on hujahtanut. Kiire alkaa olla pakkailuissa ja tuliaisten ostamisessa.

Aina välillä kiertelen erilaisissa coffee- morning tapahtumissa. Milloin ne on meidän oman asuinalueen, toisinaan koulun yleisiä tapahtumia tai sitten tyttöjen omien luokkien. Eli siellä sitten turistaan tulevista, menneistä, ajankohtaisista tärkeistä  asioista ,verkostoidutaan, parannetaan muuten vain maailmaa ja tutustutaan uusiin ja vanhoihin ystäviin kahvin kera. Aina on joku tapaaminen kalenterissa, kun on noita lapsia siunaantunut. Ei meinaa pysyä kärryillä mistä milloinkin aina kyse. Mutta tilanne sama monella muullakin. Kyselemme vain toisiltamme" minkäs luokan" tapaaminen nyt olikaan?

Kouluilla on ollut kiireitä lähestyvän kesäloman johdosta. Reetalla oli kokonainen koeviikko, joka huipentui viime perjantain Sport-day:hin. Nuoremmilla oli myös omat liikuntapäivät pari viikkoa sitten. Kukin lapsi kuuluu tiettyyn taloon, jonka väriä tunnustavat. Keräävät sitten pisteitä omalle talolleen menestyksellä. Tavallisina päivinä saavat pisteitä koulumenestyksestä, hyvistä tavoista, hyvästä kuuntelusta jne. Kohta alkaa olla aika kertoa tulokset, mikä taloista voittaa koko potin ja hienon pokaalin.

Rebekallakin on ollut kiirettä kokeiden parissa koko viime viikko, mutta heillä ei niihin lueta etukäteen. Heillä ei ole saatavana kirjoja kotiin mistä lukea. Koulussa tehdään joka aineesta vihkoihin erilaisia projekteja ja muistiinpanoja jne. Näitäkään ei saa kotiin, vain kotitehtävät ja niiden tekemiseen tarkoitetut vihot. Hieman erilaista kuin suomessa. Pitää siis olla hereillä tunneilla, jotta pärjää kokeissa. Syksyllä on sitten taas edessä uudet taso-kokeet, jotta osataan laittaa lapset omalle tasolle sopivaan ryhmään. Ryhmiin jakoa tapahtuu matematiikassa, Mandariini-kiinan kielessä, tieteessä ja englannissa. Ainakin näin isommilla koululaisilla Secondary- schoolissa. Sitten kun kehittyy niin siirtyy eteenpäin.

Nämä Liikunta-päivät ovat kuulemma suuri tapahtuma Isossa-Britanniassa. Yleensä siellä on koko perhe mukana kannustamassa. Täällä oli hieman alhaisempi yleisömäärä. Lähinnä äitejä. Rebekan ja Alinan sportti-päivinä oli mukavat +34 ja +36 lämmintä. Tietysti kuumin päivä osui nuorimmille. Kaameeta ja samalla kivaa samaan aikaan kaikille. Oli Reetan päivänäkin +32.  Näiden jälkeen sitten keli kummasti jäähtyi ja alkoi nämä pikkusateet. Tapahtuma oli hyvä paikka taas tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin.

Tässä ainoa kuva ,jonka sain otettua Reetasta. Muita tyttöjä en tunne. En ollut seuraamassa muutenkaan isompien touhuja, koska olin Alinan luokan kanssa muissa puuhissa. Isommat tekivät enemmän oikeita yleisurheilu-lajeja. Molemmat Reetta ja Rebekka ovat luokallansa useimmiten parhaita monissa lajeissa. Tämä on ollut kaikille ihan positiivinen YLLÄTYS. No, juoksussa varsinkin pärjäävät. Molemmat olivat finaaleissa, mutta Rebekka oli liian väsynyt enää osallistumaan päivän jälkeen.

Rebekka ja Soomin(korea) kolmijalkajuoksussa, jossa olivat aivan ylivoimaisesti parhaita. Ovathan parhaat kaverukset :)

Rebekan vauhdikkaita taidonnäytteitä. Takana näkyy myös Frisbeen heittoa, jättimäisen sulkapallon heittoa....tosi helppoa molemmat kovassa tuulessa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siitä sitten seurasi.

Aina välillä vauhtia liikaa niin  etten pysynyt kameran kanssa perässä  ;) Sama laji mutta eri lapsi. Rebekalla ja Alinalla oli kaikki samat lajit.

Tässä Alinan parhaat kaverit Catarina (portugalilais-argentiinalainen ,vas. edessä)  ja Joely(britti,kesk.edessä). Lajeihin kuului myös munankuljetus.

Lajeja oli monenmoisia. Jälkimmäisessä kuvassa Alina opettajansa, Mrs. Reynolds, kanssa hörppäämässä vettä.

Alinan hernepussin heittonäyte. Ja sitten vedenkuljetusta

Keskiviikkona olin omalla kiina-koulullani avajaisissa. Alakertaan rakensivat pienen kirjamyymälä, kahvila-olohuoneen/ lukusalin. Pauketta ja meteliä oli kiinalaiseen tapaan riittävästi. Pari neitokaista soitti perinteisiä kiinalaisia soittimia ja löytyi yksi kitaristikin. Tarjolla oli myös tietysti hyvää Lavazzan- kahvia ja erilaisia kiinalaisia naposteltavia. Itse tyydyin naposteluissa ihanaan uuteen tuttavuuteen eli jokin marja. Ehkä jotenkin mansikan sukulainen ,mutta en tiedä kuin kiinaksi nimen (Yao mei).Mansikka on Cao mei. Yritän saada siitä kuvaa seuraavalle päivitykselle. Erikoisen näköinen ja erikoinen rakenne ,mutta maku upea. Nauttivat tätä usein myös kuivattuna, mutta siitä en pidä.

Jalkojen juuressa koulun omistajan koira. Kaikkien maskotti "Lucky". Valitan kuvien laatua oli vain puhelin mukana.

Keskellä keltaisessa paidassa oma opettajani Diana + muita oppilaita. Ei kovin imarteleva kuva kylläkään.

Torstai-iltana kävimme nauttimassa jälleen koululla musikaalista. Tällä kertaa "GEL". Kyllä ne lapset vaan osaa. Meidän perheestä ei ollut vielä ketään mukana showssa , mutta eiköhän ensi syksynä jo ole useampikin :) Ennen esitystä saimme nauttia virvokkeita (kuohuvaa, limua..) sekä 4-6 luokkien taidenäyttelystä. Upeaa taidetta. Aivan valmista seinälle ripustettavaksi. Eli taitaa olla myös taitavia opettajiakin.

Dramaattisia naamareita ja muita hienoja tauluja. Rebekan töitä ei näytillä , kun olivat vielä kuivumassa. Eikä ne niin hienoilta näin kuvissa näytä.

Perjantaina Alinan luokalla oli Healthy Park- trip, lähipuistoon. Lapsilla on ollut teemana pari viikkoa terveellinen ravinto. Puistossa ensin saimme nauttia kolme hienoa näytöstä Tai chi: tä paikallisten esittämänä. Kahdessa ensimmäisessä sarjassa heillä oli mukana sapelien näköiset kapistuksetkin. Mielestäni sitä kylläkin kutsutaan WuShu:ksi. Viimeisen perinteisemmän esityksen aikana ei lapset enää malttaneet olla osallistumasta. Kaikki innolla kokeilemassa. Puistossa sitten käytiin vähän jumppailemassa erilaisilla vempeleillä, joita löytyy joka puistosta. Samanlaisia kuin meillä kuntosaleilla, mutta mekaanisia.

Lapset löytää aina jotain kivaa tekemistä. Tämä siltahan oli kuin ilmetty liukumäki. Kyllä oli illalla lapset kylvyn tarpeessa, mutta hauskaa oli.

Lopuksi vielä kaikki nauttivat omat terveelliset eväät Piknik henkeen. Ei mennyt kauaa, kun ympärillä pörräsi parvi kiinalais-mummoja lapsenlapsineen ihmettelemässä meidän touhua. Hienoa oli lapsista myös, tai ainakin Alinasta, päästä bussilla. Matkaa jopa ehkä 2 km, mutta turvallisuus- ja aikasyistä näin järjestetty.

Aiemmista kuvista saattaa päätellä, että aika monikulttuurista tämä meidän arki nykyään. Viime viikonloppuna meillä oli yökylässä Korealainen-Soomin tyttö hamstereineen ja Alinalla kaverina leikkimässä naapurin kiinalainen Zoe- tyttö. Reetta oli humputtelemassa mm. australialais-kiinalaisen kaverinsa kanssa. Mutta tämähän on juuri se rikkaus mitä tulimmekin hakemaan täältä. Jos vaikka omakin kielitaito kehittyisi edes pikkasen näiden brittien parissa. Ainakin erilaisia mielenkiintoisia sanontoja ja murteita tulee roppakaupalla. 

Ensi viikolla alkaa sitten Science- viikko ja siihen liittyvät näyttelyt jne. Sinnekin täytyy jossain välissä keretä ihmettelemään.  Rebekan ikäisillä oli teemana keksijät ja keksinnöt. Nyt on ollut toista viikkoa aikaa tehdä oma työ, joka voi olla jokin keksintö tai esim. esitelmä jostakin keksijästä jne. Rebekka työstää parhaillaan esitystä puhelimen keksijästä Bellistä.

Tänään lauantaina pääsimme tutustumaan paikalliseen kakkutehtaaseen. Tämän oli järjestänyt Shanghain suomalaiset.  Ensin lapset pääsivät leikkimään isoon leikkitilaan, jossa kaikenlaista liukumäistä kiipeilyseinään. kohokohtana oli oman kakun koristelu, jonka sitten sai mukaan kotiin. En tiedä olisiko meidän pitänyt päästä tutustumaan enemmän itse tehtaaseen. Mutta kävi niin ikävästi, että saapuessamme meni sähköt koko paikasta. Saivat kyllä joitain varavaloja toimimaan, mutta esim. ilmastointi olisi ollut myös mukavaa. Kakku kuitenkin maistui kaikille.

Tässä meidän tyttöjen taidonnäytteet.

Nyt sitten odotellaan luumu-sateiden alkua ja vähän on jo saatu aavistusta tulevasta. Odotettavissa on siis luumunkokoisia pisaroita, josta saanut nimensäkin. Tänäänkin sataa, mutta kyllä sitä on jo odotettukin. Ehkä viisi kertaa aiemmin on täällä satanut. Pari päivää sitten kyllä tuli hetken aikaa taivaa täydeltä. Taivas muuttui yhtäkkiä pimeäksi , harmaaksi, oranssiksi ja kummalliseksi ja sitten alkoi tulla. Aika upean näköistä kun sai sisällä katsella. Tuuli vielä kovasti joten vesi meni kaarissa. Onneksi loppui juuri kun täytyi lähteä hakemaan tyttöjä koululta. Kuvia ei ikävä kyllä siitä saatu , koska makasin sohvalla. Joku pöpö iski, tiedä niistä. Onneksi ei pahemmin ole ollut mitään.

Vielä olisi jäljellä parit synttärit, pyjama&teddy- partyt, kesäpiknik suomalaisten kanssa, BBQ- ilta ystävillä jne... kiirettä pitää. Niin ja Reetta lähtee viiden päivän retkelle Yangshuo nimiseen paikkaan oman vuosiluokkansa kanssa( 13.- 17.6). Retkeä voi seurata koulun sivuilta kuvien muodossa, aina päivän viiveellä.  Ei silti pelkoa, kyllä me koneeseen keritään. Näkemisiin!

Auringonpaistetta kaikille

09.05.2011 - 04:53

Taas vierähtänyt pitkä aika viime päivityksestä. Kesä tulee väistämättä kauheaa vauhtia. Ilmeisesti myös siellä rakkaassa kotimaassa. Täällä alkaneet jo nämä suomalaisen sulatuskelit. Reetta ja Arttu kyllä tuntuvat nauttivan enemmän kuin allekirjoittanut itse. Minulle riittäisi sellainen +25 ja välillä vähän sadettakin. Mutta nämä yli +30 kelit tuntuu tulleen jäädäkseen. Viime viikolla kärsimme myös ennätys huonosta ilmanlaadusta, johtuen pohjois- Kiinan hiekkamyrskyistä.

Mitäpä muuta suomalainen tälläisillä keleillä kuin GRILLAA. Yleensä käristymässä nähdään makeita TUOREITA maisseja, paprikoita, kesäkurpitsaa, lampaankyljystä, lampaan sisäfilettä ja possunfileitä. Nämä niitä tuotteita , joita helpoimmin saatavilla ja vähiten hormoneilla kyllästettyjä.  Yleensä possu vielä "luomua". Grillihiilet kyllä suhteessa paljon kalliimpaa kuin esim liha.

Löytyy näitä pieniä luonnonihmeitä onneksi omastakin pihasta. Sitruspuu kukki pienen hetken ,mutta sitäkin huumaavampi tuoksu! Tomaatitkin jo täynnä kukkia ja ilm. ensim. raakileetkin jo ilmestyneet. Nauttivat lämmöstä talon seinustalla varjossa.

Olen yrittänyt saada kuvaa meitä ilahduttavista linnuista, mutta pyrkivät aina lentoon minut nähdessään :( Olemmme kuitenkin päätelleet yhden lajikkeen olevan jonkinlainen tiainen. Vaikkakin paljon isompi, mutta väristys lähes sama kuin talitiaisella. Kovasti tykkää laulella .Toinen veijari on mustarastas. Se saa aina keskellä yöllä laulukohtauksia meidän ikkunan takana. Ei muuten mitään, kaunistahan se on kuunnella taitavaa matkintaa. MUTTA täällä on kaikissa mopoissa ja autoissa tietenkin hälyttimet, jotka milloin mistäkin syystä huutavat. Eikö tietenkin tämä lintunen ole napannut kaikki hälytysäänet valikoimiinsa. Ei ole kauhean mukavaa herätä kun lintu "huutaa" nämä yöllä aina ensiksi. Kyllä se vaan on taitava.

Mitäs muuten . Ennen näitä helteitä, Arttu vietti yhden viikonlopun Shanghain F1- radoilla nauttien kylmästä viimasta ja hyvästä seurasta. Siitä reissusta en pahemmin osaa kommentoida, kysykää itse.

Koululle ovat saapuneet kesä-uniformut ,jotka näyttävät tältä. Hieman olivat laitosmaisen oloiset alkuun ,mutta nyt jo silmä tottunut. Ja näillä pienimmillä ne näyttivät niiin suloisilta. Reetta jatkaa pukeutumista villamekkoon aamuisin.

Viime lauantaina vietettiin Suomi-koulun kevätjuhlia. Eri ikäryhmillä oli omat esityksensä ja hienoja olivatkin. oli räppäystä ja runonlausuntaa, Kalevalaa, viulunsoittoa, yhteislaulua jne. Suvi-virsi tietysti. Kirjanvaihtotoria ja Kevät-Kertun myyntiä. Eli koulun oma jokavuotinen julkaisu. Lopuksi vielä Presidentti-kahvit ja munkit. Tämän kevään teemana koululla oli suomalainen ruokaperinne.

Alinan esitys oli näyte kaikesta mitä koulussa tehdään.

Reetta rouva- Kissanviiksenä kaksoisroolissaan näytelmässä Kuulo-ongelmia.

Näimme myös pika-version Kalevalasta. Kuvassa Joukahainen, Väinämöinen ja yksi jota en muista veneilemässä kotia kohti. Voi, voi täytyy palata kirjan pariin.... ei muista niin ei muista.

Lopuksi lapset antoivat äidilleen ruusun eli minä sain jopa kolme

Äitienpäivää lähdimme juhlistamaan oikein kaupungille. Kuumat oli oltavat. Päädyimme joen rannalle Italialaiseen ravintolaan. Sieltä sitten kävelimme kurkistamaan kaupunkia 492 metrin korkeuteen lasilattian läpi! Huikeat oli näkymät. Kuten huomaatte kuvista ilmat suosivat meitä eli oli Shanghailaisittain todella sininen taivas.

Äidin nuput

Lammasta mintulla; ei hiilareita

Yleiskuvaa uudelta Pudongin alueelta

Tuo takimmainen rakennus missä reikä ylhäällä oli määränpäämme. Hienosti silmä valehtelee, vaikka oikeasti se on paljon korkeampi ja Kiinan korkein rakennus.

Näkymää lattian läpi

Kotiin asti ei silti näkynyt

Tuossa edessä se aiemmin isommalta näkyttänyt rakennus piikkeineen.

Kotia kohti metrolla viimein

Haleja kaikille äideille!!

Sanya

14.04.2011 - 13:55

Nyt on sitten meidänkin perhe käynyt ensimmäisellä virallisella rantalomalla. Kiinassa! Ei uskoisi, että löytyy rannat palmuineen . No sinne ei olekaan asiaa perus-kiinalaisilla. Muita ei näkynyt kuin kiinalaisia ja venäläisiä. Eli meitäkin tietysti pidettiin venäläisinä kuinka ollakkaan. Hinnatkin oli todella turisti-hintoja. Kyllä viikossa olikin sitten riittämiin tämän sakin kanssa, vaikka kivaa olikin.

Tässä kuva meidän villan pihasta, takapihan puolelta.

Altaassa oli todella kylmää vettä, mutta eihän se uimista estä. Oikealla näkyy aikuisten nukkuma-siipi , joka yhteydessä olohuoneeseen keskellä. Vasemmalla oli tyttöjen oma kämppä. Käytännössähän Alina nukkui ensimmäisenyön jälkeen meidän välissä, koska tytöt eivät osanneet nukkua hänen kanssaan. Iltaisin meitä viihdytti sammakko altaan reunalla kurnuttaen.

Aamupalaa nauttimassa. Yllättäen tyttöjen suosikki oli vohvelit ja hedelmät. Paitsi Reetta joka nautti lähes ,joka aamu ainakin 3 kananmunaa.

Rannallakin oli tietty käytävä päivittäin. Kuvassa näyttää tyyneltä , mutta ensimmäistä päivää lukuunottamatta tuuli oli melkoinen. Alinalla ei ollut mitään asiaa yksin mereen. Oli siinä tekemistä muillakin pystyssä olemisessa. Tytöt keräsivät kiitettävän kokoelman erilaisia simpukan kuoria tulevia koruja silmälläpitäen. Ranta näytti olevan myös suosittu häämatka kohde. Siellä kuvattiin morsiuspareja merta vasten ja yleensä hyvin pidättyväiset kiinalaiset saivat vähän kuherrellakin.

Itse viihdyin mieluusti varjon alla kirjan kanssa. Isommat tytöt lähinnä meressä. Alinakin olisi uinut taukoamatta , mutta pienestä koostaan johtuen ei tarjennut olla meressä pitkiä aikoja.

Seurailin yhtenä päivänä kiinalaismiestä, jolla tuntui olevan läheinen suhde hiekkaan. Hän istahti Reetan atvoin hiekalle ja tunki uimahousunsa täyteen hiekkaa. Sitten lähti kävelemään ja tyhjensi housunsa ravistellen puntteja. Tämä toistui lukuisia kertoja; kuudennen kerran jälkeen en enää seurannut touhua... Puhdistusrituaalia..???

Joku kuitenkin oonistui nappaamaan salaa kuvia...

Ei saanut kuulemma sensuroida.

Alinalta onnistuu pinnalla pysyminen sukeltaen mutta ei muuten. Tätä tyttöä ei aallot lannistaneet vaikka useasti ne yli menivätkin. Siinä oli sitten kaikilla hiekkaa kaikkialla korvia myöten.

Muutama turisteille tehty nähtävyyskin löytyi. Eli tässä olemme ihastelemassa Perhosia. Valitettavasti oli hieman tuulista ja pilvistä, joten ei ihan kaikki perhoset laaksossa liikkeellä. Kuvissa olemme sellaisessa verkoin katetulla alueella.

Tuppasivat aina karkaamaan kun juuri sai kohdistettua .

Turistien rahastuspisteitä. Kuvauta lapsesi lintujen kanssa. Kuvauta lapsesi pupujen kanssa. Lapsiahan tämä enemmän kauhistutti. Eläinparat sidottuina.

Lähtöä edeltävänä päivänä oli retki sademetsään. No, Arttu ja isommat tytöt sinne sitten selvisivät. Alina sai aamulla pientä pahoinvointia ,joten minä nautin hänen kanssaan kuuman hotellipäivän altaan reunalla.

Arttu hankki kyydityksen hotellilta, joka johdatti heidät vastoin pyyntöä ensin tällaiseen kylään. Siellä sitten kerrottin paikallisesta kulttuurista eri tavoin. Tietenkin joka paikkaan oli melkoiset pääsymaksut! Peukun näyttäminen oli ilmeisesti paikallinen tervehdystapa. Pari uutta sanaakin oppivat . Tämä mummu oli viimeisiä tatuoituja naisia, ennekuin Mao sen kielsi. Tatuointi kuului paikalliseen kauneusrituaaliin. Ilman niitä ei ollut kaunis ja päässyt naimisiin.

Tämä mummu oli kylän johtajan vaimo ja erittäin suosittu kylässään. Hän oli jopa käynyt Hong Kongissa asti. Paikalliset naiset eivät vieläkään puhu juuri muuta kuin omaa Li- kieltään. Miehet saattavat osata yleis-Kiinaa ja jopa muutamia sanoja englantia. Ja se kyllä tuli huomattua. Ei tällä suurella kiinankielentaidolla pärjännyt ollenkaan :)

Pääsivät sitten kylässä kokeilemaan vähän vaijerilla menoa. Tässä Reetta ennen laskua, kunpa olisi joku ottanut kuvan kasvoista heti laskun alettua. Kivaa kuulemma oli ja silmät auki koko matkan.

Sinne meni

Kylästä ei voinut poistua ennenkuin oli nämä tanssit tanssittu.

Sitten näitä sademetsäkuvia, joista en sen enempää osaa kertoa.

Arttu kerkes nappaan kuvan ennenkuin olivat mankumassa rahaa. Kiiruusti kuulemma lähtivät pois paikalta kun ehdottelivat maksua.

Tässä lyhykäisyydessään lomakuvat. Kivaa oli mutta kivaa oli palata takaisin Shanghain kotiinkin. Vaikka täällä olikin harmaata ja haisi pahalle. Tuttu Kiina voittaa aina vieraan kiinan.

Kesän odotusta

14.04.2011 - 13:14

Niin se vaan on aika taas mennyt vauhdilla. Ollaan asuttu Kiinassa jo 6 kuukautta! Ei uskoisi. Nyt lasketaan jo päiviä kesäloman alkuun ja kovasti suunnitelmia mitä ja missä . Ainakin perhettä, sukulaisia, kavereita, jäsenkorjausta, taijita, mansikoita, uusia pottuja, kalaa, kirjoja, vihreyttä, vettä jne.

Onneksi on täälläkin alkanut jo ihan suomalaisittain kesäkelit. Aurinko ja kukkaset vaikuttavat niin positiivisesti mielialaan kaikilla.

Alina oppi huomaamattaan todella helposti pyöräilemään ilman apupyöriä. Nyt jo todella näppärä liikkeissään. Kouluun mennäänkin nyt tietysti yhdessä pyöräillen.

Tomaatit odottelevat vielä isompaan ruukkuun pääsyä rappusella. Kasvavat huimaa vauhtia ihan ilman kasvihuonetta. Ensimmäiset nuppuset jo näkyvissä. Ayilla on aina hauskaa ihmetellä viljelyksiäni tai enhän minä ymmärrä mitä hän niistä selittää ;) Saa nähdä keritäänkö syömään ennen suomeen tuloa yhtään tomaattia.

Lapset tekivät Suomi-koulussa omia viljelyksiä, jotka jo syötykin.

Itse olen vihdoin päässyt alkuun Kalevalaisen jäsenkorjauksen levittämisessä Shanghaihin. Eli muutamia hoitoja jo jaettuna ulkopuolisille. Suomalaisia kuitenkin olivat ainakin vielä toistaiseksi, mutta muitakin tulossa jo. Vähän oli epäröivä olo ensimmäistä hoitoa aloittaessa, mutta minkä kerran oppii.... on kuin pyörällä ajo...heh heh. No, eiköhän se tuntuma siitä taas löydy. Pääasia, että asiakkaat olivat tyytyväisiä. Ilosanomaa kuulemma jaettu jo Facebookissa asti. Mistähän vaan hoitaja saisi samanlaista hoitoa? Tyydyttävä kiinalaiseen.

Toiseksi olen saanut uuden harrastuksen eli Suomi-koulu. Syksystä lähtien kuulun koulutoimikuntaan. Onneksi ainakin toistaiseksi vanhempainedustajana vain ja ainoastaan. Puutetta olisi opettajista ja puheenjohtajasta, joten kaikki innokkaat saa ilmoittautua.

Laitanpa tähän tyttöjen koulun linkin, sieltä voi käydä katselemassa galleriassa erilaisia koulun tapahtumia. Paikalla aina kuvaaja ja välillä vilahtelee tuttuja naamoja seassa. www.bisspuxi.com  Eli etusivulta löytyy sellainen kohta kuin Gallery.

Kuvapäiväkirja osa III: Suzhou

17.03.2011 - 02:28

Shanghaista noin 100 km päässä sijaitsee tämä Kiinan venetsia. Sinne oli tietysti matkalaisten suunnattava kulkunsa. Valitettavasti vierailumme jäi vain pieneksi raapaisuksi alueen nähtävyyksistä. Kaikki muutkin olivat matkalla samaan suuntaan, joten autolla meno oli väärä ratkaisu. No, jotain kuitenkin sentään koimme. Suzhou on tunnettu taiteilijoiden kaupunki. Etenkin kirjailijoiden.

Suuntasimme kohti Tiger Hill: iä. Taustalla näette kiinan oman Pisan-tornin. The Tiger Hill Pagoda, yli 400 vuotta vanha, 48-metriä korkea ja neljä astetta vinossa.

Alue täynnä näitä ihania suuria ja vanhoja puita. Löysin sisäisen puunhalaajani, kuulemma. Eikös se ole siellä ollut aina?

Ensin kiivettiin ylös

Siellä pulputti pohjalla oikea lähde

Ylhäällä meidät palkittiin kauniilla näkymillä

Löytyihän se Pagodakin.

Ja sitten tultiin taas alaspäin

Teeviljelmiä .Alueella ihan oma tee-sekoituksensa

Teehetki todella tuoreesta teestä. Teelehtien rakenne aivan erilainen kuin kaupasta ostetuissa. mmmm

Bambumetsikkö, aah niin rauhaisaa

Minkähänlaisia rakkauden tunnustuksia niihin oli raapustettu?

Olihan siellä sitten tätätkin. Hieman täydenpuoleinen takapiha.

Alueelta poistuttiin pakollisen ostoskadun kautta, jota sitten riitti loputtomiin.

Paikallinen vahtikoira pinkkeine korvineen ;)

Koko kiinassa olo-ajan olemme saaneet nauttia jatkuvasta huomiosta, eikä täälläkään siitä puutetta ollut. Yllättäen Kiinalais- äiti oli samaa mieltä kuin mekin eli älkää kuvatko lastani. Hän käänsi lapsensa pois kamerasta, mutta meidän onneksi. Juuri tätä halusimmekin saada kuvatuksi. Eli kaikkein luonnonystävällisin tapa: EI VAIPPOJA.  Aiemmin ei ole onnistanut saada kuvaa.

Tässä tätä tälläkertaa, kuulemisiin

 

Kuvapäiväkirja osa II

17.03.2011 - 02:13

Kaiken tämän betonin ja harmauden keskeltä löytyy paratiisi nimeltään Yu Garden. Täällä meidän piti poiketa jo uutena vuonna , mutta oli vähän liikaa ruuhkaa. Pääsimme melkein porteille asti. Täältä oli ne aiemmat kiinahenkiset kuvat koristeluineen. Nyt oli koristeet kerätty pois. Puutarhaan astuessa kaikki kaupungin melu katosi korvista. Se oli kummallinen tunne. Kuinka se on edes mahdollista? Puut eivät vielä olleet alkaneet vihertää, mutta kukkivia sentään löytyi.

Tällaisia Bonsai-malliin leikattuja eri ikäisiä kukkivia puita, joka paikassa.

Näistä näkee kuinka uusi ja kiiltävä sekoittuu vanhaan.

Shanghaissa on pakko kokeilla Dumplingeja= jiaozi. Täytteenä useimmiten kasviksia,sieniä, possua, kanaa tai katkarapua. Niistä sitten erilaisia yhdistelmiä. Aaah, nam nam

Tässä sille keramiikkataiteilijalle Sastamalassa vähän mallia puikkojen alustasta. Tämä malli ei tietenkään ole kaikkein tasapainoisin ,mutta muuten kivan oloinen. Useimmiten niissä ei ole jalkoja kuten tässä. 

Kuvapäiväkirjaa

16.03.2011 - 14:41

Tässä tulee reilun viikon ajalta reilu määrä kuvamateriaalia. Hieman makua siitä mitä on viime viikolla nähty matkalaistemme kanssa. Ilmatkin suosivat kuten kuvista tulette näkemään.

Matkalla hakemaan vieraitamme ...kaupunkiviidakkoa silmänkantamattomiin

Sieltä se saapuu : Maglev nopeista junista nopein

Heti seuraavana päivänä kävimme tutustumassa kävelymatkan päässä olevaan temppeliin

En tiedä tuliko selväksi ketä täällä rukoiltiin/palvottiin... kysykää Jenniltä

Mutta hienoja kattomaalauksia ainakin löytyi

Sitten syömään kiinalaiseen. Oli muuten eka kerta sitten ensimmäisen vierailuviikkomme jälkeen....

Täydellisen kiinalainen paikka kieltä myöden eli tiesimme nippanappa mitä söimme. Kanaa, ankkaa, nautaa, katkarapua ja kasviksia... kai

Maanantaina aloitimme sitten urakan kaupungin tutkimisessa. Tässä mallia kuinka pyykit kuivataan keskellä kaupunkia.

Nanjing road eli yksi tunnetuimmista ja isoimmista ostoskaduista Shanghaissa. Ellei isoin? Huomatkaa oikea poseerausasento Henkalla.

Sieltä saavuimme The Bundille

Siellä paikallisia otattamassa hääkuviaan upeat rakennukset taustanaan. Ei näy ihan tästä kuvakulmasta.

Sieltä löytyi myös kaikkien tunteman miehen patsas

Maisema toiselle puolelle katua näyttää sitten tältä. Tois puol jokkee on noita "pikku"rakennuksia. Takana näkyy Kiinan korkein rakennus eli tuo missä on reikä keskellä WFT = World Financial tower 492m. Sinne matkalaisemme poikkesivat katselemaan maisemia. Eikä ollut rakennus ihan vieressä vaikka siltä aluksi vaikutti. Kyllä silmä pettää välillä aika pahasti. Eihän tuo helmitornikaan paljon näsinneulaa korkeammalta tuossa näytä,vaikka on paljon Eiffeliäkin korkeampi. Lautalla polkaisimme joen yli ensin. Maksoi jopa 2rmb elin.20 senttiä.

Jatkoa seuraa ......

Satunnaisia otoksia

28.02.2011 - 02:38

Kevättä täällä kovasti jo odotellaan, kuten kuvasta näkyy. Jos vain saisi tuoksun mukaan....mmm. Mansikkakausi juuri alkanut ja samoin mangot saapuneet taas kauppoihin.  Lämmölläkin meitä aina välillä hemmotellaan , mutta nyt taas mennään alle 10 asteen hujakoilla. Eli pipot ja hanskat taas käytössä.

Aika huristaa niin kauheaa vauhtia eteenpäin ,ettei meinaa perässä pysyä. Lähinnä koulun ympärillä aika meneekin, sekä omani että lasten. Vähän ollaan tässä nyt sairasteltukin , mutta ei nyt onneksi mitään sen vakavampaa ainakaan vielä... Laryngiittia, vatsatautia ja yhdellä pientä parsimisen tarvetta. Vaikka muuten jääneet työt vähemmälle, on sitten päässyt kotona hoitelemaan... :)

Koululla on taas monenlaista projektia samaan aikaan:

Rebekalla oli ensi-esiintyminen ja hienosti meni soitto, vaikka kovasti jännittikin.... niin kuin kaikkia muitakin.  Tässä loppukumarruksien aika.

Olin Rebekan vuosiluokan kanssa tutustumassa Shanghain tiede ja teknologia museoon. Kivaa oli, niin mukavia lapsia kaikki ja kovin avoimia ihan vieraillekin.

Sitten alkoi runoilu ja sen tulkinta 5-luokkalaisilla.

Beaty and The Beast- assembly ,johon osallistuivat kaikki viitoset. Vuoden isoin ja tärkein esitys. Oli muuten todella upea esitys. Rebekka lavalla mannekiinin roolissa. Tämä oli hieman omanlaisensa sovitus perinteisestä Kaunottaresta ja hirviöstä. Pahoittelen jälleen kuvan laatua :(

Loppukevennykseksi kuva kuinka kiinassa nukutaan, kun nukuttaa...

Siivoaja moppinsa vieressä. Lähemmäksi en kehdannut mennä kuvaamaan, mutta onneksi on aina puhelin mukana...

Täytyi tehdä vielä lisäys päivitykseen, koska sain niin hellyttäviä kuvia sähköpostiini. Viime aikojen puuhasteluihin ja minua työllistäneisiin asioihin kuuluvat myös lukuisat syntymäpäivät. Milloin missäkin päin kaupunkin, kuitenkin yleensä melko lähellä kotikulmia. Onneksi!! Lähes joka viikonloppu on jollain tytöistä synttärikemut jossain. Eikä ne ole yleensä mitään pikku-juhlia, vaan  niihin panostetaan kaikin tavoin kuten pomppulinnat, pinjatat jne. En ihan kauheasti odota sitä päivää, kun pitäisi itse alkaa suunnitella jotain vastaavaa. Koululle viedään cupcakes ja muita herkkuja ja lahjoja luokkakavereille. Synttäreillä saa kotiinviemisiksi prinsessamekkoja ja muuta rompetta ja tietty karkkia. Eihän se kallista täällä ole, mutta vaivaa saa nähdä ja hankkia komppanjan verran siivoajia juhlien jälkeen. Saapa nähdä keksittäisikö jotain vähän muuta... Ehdotuksia otetaan vastaan ilomielin aina elokuulle asti. Isommat lapsoset on sentään helppo kuljettaa vaikka leffaan ja pizzalle.

Alina ja hänen Bestis Catarina 5v.

Rauhallisempaa ja taiteellisempaa jäniksen vuotta!

06.02.2011 - 09:05

Näin väitetään alkavan vuoden olevan. Kukapa tietää....toivottavasti. Tiikeri merkitsee kiinalaisille stressiä ja vahvuutta; sitä oli viime vuosi ja yllättäen tämänkin katon alla asuu kaksi tiikeriä.

Uutta Vuotta on nyt sitten kohta juhlittu viikko. Uuden vuoden yönä oli odotetusti melkoinen meteli. Me emme ole koskaan olleet mitään suuria uuden vuoden juhlijoita, joten nytkin mentiin jo ajoissa nukkumaan. Mutta kyllä ainakin itse heräsin meteliin ja uni ei meinannut sen jälkeen enää tulla. Sen verran oli pauketta; moninkertaisesti suomeen verrattuna. Näkymiä jäätiin kaipaamaan ,koska olisi täytynyt kiivetä katolle nähdäkseen mitään. Talot ovat niin korkeita ja monet paukuttelivat sisäpihoilla. Itse emme raketteja ostelleet lukuunottamatta pikku- pörriäisiä ja muita tikkuja lapsille. Eikä tainneet ihan lähinaapuritkaan.

Odotin paukuttelun jatkuvan koko viikon hurjana, mutta ihan tavanomaisia ovat nämä seuraavat päivät olleet. Ainahan täällä joku jossain muutenkin pamauttelee jotain. Kaikki lähiliikkeet ovat olleet koko ajan kiinni, lukuunottamatta muutamia ruokakauppoja ja tietenkään Starbuckit eivät koskaan sulje oviaan. Eli hiljaista on ollut liikenteen puolesta.

Kelit ovat olleet mitä parhaimmat ilmojen puolesta. Lämpötila ollut +15 molemmin puolin ja terassikausi on avattu. Ensi viikon lopulla sitten alkaa taas Siperian tuulet puhaltamaan ja kylmä palaa takaisin.  Olemme siksi ottaneet kaiken irti ja ulkoilleet minkä jaksamme. Kävimme vasta nyt tutustumassa ensi kertaa maailman suurimpaan maanalaisverkostoon eli Shanghain metroon. Hyvin tehokkaasti tuntuvat toimivan ja siistiä. Eikä hintakaan päätä huimaa; päivälippu n. 2€ .

Ilman suurempia suunnitelmia kävimme vain katselemassa kaupunkia. Päädyimme turistikohteisiin ja sen huomasi. Paikalla olivat kaikki muutkin. Eli kaikki ne kiinalaiset ,jotka eivät lähteneet kotikonnuilleen lomallaan. Plus länkkärit. Eka kerran oli todellakin tunne miljoonakaupungista. Löysimme myös kadun, jonka varrella ei ollut juurikaan muita liikkeitä kuin musiikkikauppoja. Hiukan olisi houkuttanut ostaa läpinäkyvä Mendelsonin piano. Arttukin alkoi jo harkita kitaristin uraa nähdessään kaikki ne ihanuudet. Mielenkiintoista olisi päästä kokeilemaan niitä erilaisia kiinalaisia soittimia.

Muuten ollaan vain rentouduttu, katseltu leffoja ja syöty hyvin. Siitä tulikin mieleen, että hyviä niistä dumplingeista tuli. Ulkonäky oli niin kaamea, etten kuvaa saanut laittaa blogiin, mutta maku mitä parhain. Huomenna alkaa taas arkinen aherrus koululaisilla ja minä alan valmistautua ensimmäisten vieraiden tuloon, lähtemällä  IKEAan.

Kuvia oli vähän vaikeaa ottaa ihmismassasta johtuen. Täytyy palata takaisin joku toinen päivä.. Aurinkokin paistoi koko ajan väärästä suunnasta ;)

 

 

Uuden Vuoden aattoa

01.02.2011 - 03:45

Lumista on selvitty ja kevättä odotellaan. Linnut jo kuhertelee ja aurinkokin välillä pilkahtelee. Lämmittääkin jo mukavasti. Tälle viikolle säätiedoituksissa lupailtu jo yli viittätoista astetta! No, väliaikaistahan sen on pakko olla, onhan sentään vasta helmikuu. Mutta olisihan se kiva jos jo lämpenisi, ihan ensimmäisiä vieraitamme silmälläpitäen. 

Viime viikko sujui jo harjoitellessa tulevaan juhlaan. Koulu oli koristeltu punaiseen ja viikko alkoi lohikäärme-tanssilla ja komeilla rummutuksilla. Viikon aikana lapset saivat tietoa ja opetusta kiinan kulttuurista erilaisina nukketeatteri-esityksinä, näytelminä, elokuvina ja tarinoina. Alinan ikäiset tekivät myös itse paikallista erikoisuutta eli dumplings eli jião zi. Nyyttejä joiden sisällä yleensä kaalia ja lihaa. Nyt olen aikeissa alkaa värkätä niitä itsekin ,sen verran hyviä ovat.

Loppuhuipennuksena oli perjantai ,jolloin suositeltiin kaikkien pukeutuvan kiinalaisasuun tai muuten vain punaiseen. Ilmoitus asiasta tuli tietenkin viikon varoitusajalla. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä mekko-ostoksille. Sain siinä samalla sitten itsellekin punaisen kiinapuseron ja aamutakin. Silkkiset aamutakit sen verran mukavia, että nyt voi laittaa tulemaan väritoiveita tännepäin niin tuliaisia voi sitten odotella kesällä. Paidat ja mekot hieman hankalempia ostettavia koska koot niin pieniä. Itsellekin ostin kokoa L ja silti ei pahemmin voi käsiä levitellä ettei saumat ratkea.

Perjantai-aamu alkoi sitten myös lohikäärmetanssilla. Nyt olimme sisätiloissa. Saimme nauttia myös oppilaiden Wu shu näytöksestä ja heidän opettajiensa kung fu- näytöksestä. Opettajien näytös olikin todella vauhdikas ja siinä lapset vähän pelkäsivät kun tulivat niin lähelle "miekkoineen" ja keppeineen. Mutta taitavia kyllä olivat. Lopuksi vielä palkittiin joka luokalta paras asuvalinta. Ensi vuonna voidaan sitten panostaa enemmän asuihin ,kun tiedetään ,että niitä arvostellaankin.

Muutama ote palkituista asuista. Valitan huonoja kuvia, koska kamerassani todella huono zoomi.

Piilokuva: etsi Rebekka

Alinan luokka ja opettajat

Alina on taas jatkanut kirjoitusharjoituksiaan ja saanutkin jo paljon aikaiseksi. Ongelmana on nyt enää se, että osaa kirjoittaa suomeksi, mutta ei lukea suomea. Koulussahan opetetaan lukemaan ja lausumaan kirjaimet englanniksi. Joten vaikka itse kirjoittaa sanat suomeksi niin hän lukee ne väärin kysyttäessä mitä siinä on.  No, toivottavasti aika korjaa tämän hiljalleen ja eihän tässä vielä mikään kiire ole. Nyt saa sitten leikkiä itsekin opettajaa. Saa nähdä sitten tulokset myöhemmin... Kunhan ei nyt menisi pieni pää liikaa sekaisin. Siis minulla vai Alinalla???  En tiedä pitäisikö ensin keskittyä yhteen kieleen vai voiko molemmat mennä lomittain. Eli kaikki opettajat siellä puolella ruutua laittakaa kommenttia tulemaan onko väliä! 

Pork ei muuten tarkoita porkkanaa vaan sikaa englanniksi. Laitoin ravintolalistat alkuperäisinä ennen korjauksia.

Huomenna pitäisi sitten alkaa meteli eli tiedossa ainakin viisi päivää 24/7 paukuttelua ja rummuttelua. JEeee... Itse Spring Festival kestää kokonaisuudessaan 15 päivää ja loppuu the Lantern Festivaliin. Silloin vapautetaan illan pimeydessä taivaalle punaisia lyhtyjä ,joiden pitäisi viedä toiveet ja haaveet aina taivaaseen asti.  Perinne kuitenkin on alkanut ilmeisesti ihan sotilaallisista harjoituksista. Mutta se tulee varmasti olemaan hieno näky.

Lumisadetta ilman lumitöitä

20.01.2011 - 09:46

Taas on vierähtänyt jo aika tovi viime päivityksestä. Eipä mitään ihmeempiä ole tapahtunut. Naisporukalla koulunkäyntiä entiseen malliin. Loman jälkeen oli vähän takkuilevaa saada taas kiinansanoja ulos suusta ja päästä, mutta nyt jo kulkee paremmin. Ihan ei vielä onnistu ruokalistan lukeminen, mutta suullisesti pitäisi jo osata pyytää kanaa, kalaa, ankkaa, tofua ja niin edelleen. Sen tarkempaan ei vielä pysty, mutta tietää sentään suunnilleen mitä tulee syötyä. Ja tietysti tärkeintä, että osaa sanoa mitä EI halua. Eli ei glutamaateille, chilille ja korianterille. Nämä opetettiin koulussa. Kyllä ne tarpeeseen onkin lasten kanssa.

Siitä tulikin mieleen Artun seikkailut ruokamaailmassa. Töissä hän tietysti käy työpaikkaruokalassa ja mielestäni saa melko mukavaa pöperöä siellä. Noin sen seitsemää sorttia aina tarjolla ,,joita kaikkia tietenkin aina otetaan. Siinä on sitten kulhoja tarjottimella ihan riittävästi. Kaikki tietysti kiinalaista ruokaa. Olivat pari iltaa sitten kestitsemässä vieraita aina Suomen turkkusest asti. Olivat päätyneet ainakin yhtenä iltana korealaiseen ravintolaan ja toisena taisi olla kiinalainen. Siellä sitten pääsivät herkkuttelemaan näitä, jo blogissa aiemmin mainittuja, sammakkoja. Tarkemmin härkäsammakkoa. Rakenne kuulemma niljakas ja mausta ei tiedä ,koska hukutettu chiliin. Toisella kertaa olisi ollut mahdollista syödä meduusaa, mutta jättivät välistä. Kävimme ihan kaksinkin kokeilemassa paikallista korealaista keittiötä ja ainakin miun makkuun oli. Ei ainakaan liian tulista ollut. Alkupaloina mm. alle 1cm rapuja kesäkurpitsa siivujen kera, nam. Olivat niin pieniä, ettei ihan aluksi ravuiksi ymmärretty. Pieniä valkoisia matoja...

Koulussa tytöillä alkoi heti projektien teko ihan täysillä. Rebekka sai aikaiseksi seinäjulisteen Kuningatar Victoriasta ja Reetan historian työnä oli tehdä katapultti. Siinä olikin keksimistä millaisen tekisi ja mistä välineet? Päätyivät Artun kanssa perinteisen näköiseen, suoraan historian kirjan kuvasta. Sitten suurin ongelma, tarvikkeet. Tunnin Arttu pyöri "rautakaupassa" ja lopulta osti puisen pikkujakkaran, puisen henkarin, puisen pannunalustan ja sahan. Pannunaluset säästyivät, mutta muut tulivat käyttöön. Ruokakaupoilta tarttui vielä mukaan puukauha tietenkin ja narua. Alhaalla lopputulos "Reetan" historiantyöstä. Vieressä samanlainen jakkara josta rakennelma tehtiin.

Keskiviikkona Arttu lähti kohti Hong Kongia ja me jäätiin tänne keskenään. Seuraava aamu toikin sitten iloisen yllätyksen. Koko kaupunki muuttunut yön aikana valkoiseksi. Hieman oli epäselvyyttä mahtaako koulut olla auki ,koska tiet täynnä pöperöä. Skootterilla ei ollut mitään asiaa liikenteeseen , joten ei kun kävelemään. Ja reippaastihan se sujuikin. Sitä vain niin helposti menee siitä missä aita on matalin. Saisi useammin tulla lunta! Koululla lapset olivat aivan revetä liitoksista. Reetan luokkakaverit ihmettelivät miksi hän ei innostu lumileikeistä ,vaan halusi mennä syömään ruokatauolla. No ei ollut ehkä ihan tarpeeksi vielä suomalaislapselle lunta. Eihän sitä päässyt edes vielä pulkkamäkeen  Kylmähän täällä ei silti ole eli plussanpuolella taas mennään. Silti olivat muut paleltumassa tähän keliin. Huomenna voikin olla  ihan toinen meininki, koska yöksi luvattu pakkasta. Koulut todennäköisesti ovat sulki, jos liian vaarallista kulkea autoilla, teiden ollessa jäässä. Tässä talossa ainakin kolme tapausta, jotka toivovat tätä mahdollisuutta. Naapurin lapset eivät menneet tänäänkään kouluun, vaikka se on parin askeleen päässä. Johtuisikohan filippiiniläisestä äidistä? Tiedä häntä. Arttu juuri soitteli ja kertoi nauttivansa 20 asteen lämmöistä! Ei käy kateeksi......mmmmmm

 

Alina ja Catarina (+Irina). Tuli kummasti uutta puhtia kävelyyn, kun sai juosta kaverin kanssa lumisateessa. 

Tässä kuvassa näkyy takana,hieman sumuisesti,  tuleva Secondary school, joka jo hyvässä mallissa. Sisätyöt jo käynnissä. Syksyllä pitäisi sitten olla valmis. Sieltä löytyy sitten kunnon isot uima-altaat, iso teatteri jne. Nythän ovat isommat koululaiset olleet evakossa kauempana "keskellä ei mitään" koulussa. Eli luokat 7:stä eteenpäin. Saavat ruveta kulkemaan pyörillä yhdessä isommat tytöt syksyllä.

Oli vaikeuksia saada lapsia sisälle aamulla. Olisi ollut paljon muuta mukavaa touhua...

 

Yleisön pyynnöstä

03.01.2011 - 04:44

Mitäpä täällä?

Ei mitään ihmeellistä. Lapset ovat lomansa kuluttaneet lähes tietokoneen ja television välillä. Nyt nautitaan viimeisiä vapaita. Artullakin maanantai virallinen paikallinen vapaa. Aamu alkoi yllättäen Ayin kolkutellessa ovea. Tuli sitten siivoamaan meidän joulusotkuja. Välipäivinä kun kävi vara-ayi joka ei ihan niin pätevästi hoitanut hommaansa.

Yleisön pyynnöstä laitan nyt tulemaan kuvia "välipäivien" ostoksista. Saatiin sentään sen verran aikaiseksi, että haettiin tytöille helmiä.Tämä Pearl City onkin sitten aikamoinen helmitaivas niistä pitäville. Nyt sitten riittää vähän puuhasteltavaa. Itse kyllä sorruin muutamaan ihan valmiiseen koruun. Kuvassa ei taida olla ihan kaikki helmet joita mukaan tarttui. Helmiä piti lähteä noutamaan, koska kontissa saapui tytöille kaikki korujentekovälineet ja ohjekirjat jne.

Samalla löysimme talvipopottimia niille, joilta vielä puuttui. Muilta naisilta löytyy nyt UGGeja , paitsi Reetalta. Hänellä vähän enemmän Suomen oloihin sopivammat. ELi lämpöisemmät ja kestävämmät ja lumenpitävät (LUE:vedenpitävä). Samalla saimme hieman opetusta ranskalaismieheltä kuinka tinkaaminen pitää hoitaa. Siis seurasimme vierestä, mutta emme vielä itse toteuttaneet samassa mittakaavassa. Se on sellaista tappelua, jota ei jaksa, kun on samalla kolme lasta mukana. No, kait ne halvemmalla silti saatiin kuin suomessa.

Uusi Vuosi meni sitten rauhallisissa merkeissä, kuten kuuleman mukaan monella muullakin. Täällä päin maailmaa, ei muutenkaan sitä juuri juhlita. Arttu oli töissä aamupäivän ja iltapäivällä käytiin pelailemassa sulkkista ja saunomassa kaikessa rauhassa. Lapset kävi Artun kanssa pulikoimassakin, mutta itseä ei altaat puoleensa vetäneet. Saimme olla todella rauhassa klubilla ,koska se tuntui olevan lähes tyhjillään. Loppuiltana sitten nautittiin glögin loppuja ja katseltiin leffaa. Reetta taisi meillä pisimpään valvoa jopa yhteen! Rakettien paukkeesta ei vielä tarvinnut kärsiä. Pari kertaa kuului jostain kauempaa pientä pauketta, mutta sitä tapahtuu joka päivä. ELi Kiinalaisten uutta vuotta odotellessa!

Lisäänpä vielä loppuun kuvan pikkuvieraasta tänään seinällämme. Onneksi näitä vieraita ei toistaiseksi ole kovin usein tavattu. Pikaisesti kun katsoo on vaikeaa erottaa kumpi pää on kumpi. Vartalon pituus n. 2,5- 3cm. Ihanasti surisee kun sen linttaa seinään....yök! Onneksi oli Arttu tänään poistohommissa.