Seikkailu voi alkaa!
Matka alkaa Hongqiao:n rautatie-asemalta. Liput saatiin sujuvasti ja eikun matkaan. Matkanopeus oli n.300km/h. Sellainen viisi tuntia meni matkassa. Erittäin mukava tapa matkustaa.
Pekingin päässä saimme asemalta helposti taksit ja jatkoimme kohti hotellia. Meitä odotti äijän suomesta etukäteen varaama hotelli nimeltä Beijing Traditional View hotel.
Tässä kuvaa hotellille vievästä pikkukadusta, jonne ei voinut ajaa taksilla. Sen verran kaponen oli, mutta muuten aivan ihastuttavaa.
Lopulta löytyi oikea porttikonki, josta sisäpihoille.
Siellähän se viimein.
Jopa yksi julkaisuun sopiva kuva sisätiloista. Kaikkien kommervenkkien jälkeen saimme huoneemme. Pientä vekslausta niissä sitten vielä riitti, mutta lopulta kaikki olivat tyytyväisiä.
Shanghailaisen silmin emme saapuneet missään vaiheessa kaupunkiin. Rakennukset olivat vanhoja ja matalia.
Kaupungin ilmapiiri tuntui niin ihanan rauhalliselta. Aivan kotoiselta.
Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten seuraavana päivänä ajoissa liikkeelle. Kuinkas muutenkaan kuin pakolliset Pekingin nähtävyydet, Maon kuvineen.
Huomaatteko mitään outoa?
Sininen taivas!
Saimme nauttia hyvin poikkeuksellisen hyvistä ilmoista. Noihin aikoihin Pekingin saaste-arvot huitelivat 300 sadan lukemissa ja nuo muutamat päivät oli n.60.
Emme olleet ainoat turistit paikalla.
On siellä aikoinaan ollut varmasti aika mukavat oltavat .Tässä kuvakokoelmaa.
Turisteilla oli mahdollisuus pukeutua entisajan henkeen ja otattaa itsestään kuvia.
Pikku Keisarinna
Aamuharjoitukset menossa
Tyypillistä muotia: kaveruksilla kaikilla samanlaiset vaatteet.
Jäätelötauko rouvien shoppaillessa turistikaupassa.
Paljon uusia kavereita tarjolla. Jokainen vanhempi haluaa lapsensa kuvaan "länkkäri"lapsen kanssa. Lapsilta ei kysytä haluavatko vai ei. Siis kiinalaislapsilta, jotka eivät yleensä ole yhtä innokkaita kuin vanhempansa.
No comments
Ikkunoiden takaa sai kurkistella alkuperäisiä asumistiloja.
Lounaaksi löysimme kielletystä kaupungista jotain näin herkullista. Takana kuva "hampurilaisesta". Ei euron hinnalla voi odottaa liikoja . Etualan lihasoossi oli itseasiassa ihan syötävää.
Tämän näköinen Paparazzi seurasi ja kuvasi koko ajan. :)
Puutarhasta löytyi kirsikat parhaassa kukinnassa ja
merenpohjasta nostettuja kiviä. Itse en noiden päälle kyllä ymmärrä, mutta kiinalaiset ainakin tuntuvat arvostavan. Jokaisesta paremmasta puistosta niitä löytyy.
Näiden ikivihreiden päälle sitten ymmärrän sitäkin enemmän.
Aika poistua
Lepohetki vaelluksellamme. Oli ihanaa kokea kevät uudelleen. Shanghaissa parhain kevät oli jo ohi. Olimme suurimmaksi osaksi liikkeellä jalkaisin, koska hotellin sijainti oli niin lähellä.
Sivukujien lumoa, samalla vessaa etsien.
Kyllä se yleinen käymälä sieltä sitten viimein löytyi, vaikkei kuvaa siitä olekkaan. Paikka ei ollut paikallisemmasta päästä, koska vessanreikien välissä oli matalat sermit. Paikalliset vessat tarkoittaa ilman väliseiniä.
Viimein illalliselle. Löysimme hutongin pikkukujilta kivan pikku ravintolan/ nuorisohostelli. Ulkoterassi katolla oli kuin puutarha/ kasvihuone.
Selvitettäköön vielä, että hotellimme sijaitsi Pekingin vanhalla alueella. Hotellilta oli n.50m matka tälle turistirysä alueelle. Kadut olivat aina iltaisin täynnä ihmisiä. Autoilla ei varsinaisesti saanut siellä ajaa, mutta aina välillä joku itseppäinen kyllä yritti.
Katujen varsilla paljon pieniä putiikkeja ja ravintoloita/kuppiloita houkuttelemassa turisteja.
Ulkona tuli kylmä odotellessa ruokia, joten siirryimme sisälle.
Hyvää oli, josta johtuen meidän sakkimme poikkesi paikassa useammankin kerran eri kokoonpanoilla.
Tässä pikkupilkahdus yhden liikkeen ikkunasta hutongilla.
Seuraavan päivän kohteena oli uudempi keskusta ja kirjakauppa. Kirjakaupasti en valitettavasti huomannut ottaa kuvaa, mutta voin kertoa että siellä olisi mennyt viikko ihmetellessä.
Kaupungilla ei sen ihmeempää. Hankaluuksia oli löytää ihan peruskahvilaa.
Vasta toisena päivänä vahingossa löysimme aivan hotellin nurkilta, Yllättäen Starbucksin.
Se oli niin hyvin naamioitu vanhoihin rakennuksiin ettei meinattu löytää. Tämä löytö pelasti loppupäivät ja kahvinjanoiset.
Jos ihmettelette miksi niin tätä asiaa hehkutan, niin hotellimme aamiainen selittää kaiken. Se oli toistaiseksi Artunkin mittapuulla surkein aamiainen toistaiseksi. No, syötäväksi kelpasi valmiiksi paistetut kananmunat ja muutamat marinoidut kasvikset sekä munariisi. Muu joukko sai vielä valkoista paahtista marmeladilla. Teepussit onneksi ymmärsin ottaa omat mukaan. Kuumaa vettä ei olisi ollut ilman omaa aktiivisuutta.
Arttukin saapui seuraksemme muutaman päivän jälkeen. Lauantaina meillä oli oma kuski ja opas käytössä. Suuntana Pottery-tehdas.
Yllä kuva joka vaiheesta.
Tästä kaikki alkaa.Leikataan sopiva pala kuparia.
Sitten tehdään varsinaiset kuviot.
Valmis kuvioiden puolesta
Sitten oli hiontaa ja kiillotusta ja lopulta vielä maalaukset päälle.
Sitten enää uuni ja valmista tuli.
Kaupasta sai sitten ostaa ruukkuja, korurasioita, joulukoristeita, koruja, kyniä, maljakoita, tauluja jne. Jotain pientä taisi tarttua meidänkin matkaan.
Tehtaalta matka jatkui kohti kiinanmuuria.
Yhä ylös yrittää....muurille hän kiipeeää...
Osa valitsi hieman helpomman, mutta sitä pelottavamman vaihtoehdon avonaisella hissillä. Toiset sitten kiipesivät omin pikku jaloin.Kiivettävää sitten riitti kerrakseen.
Muurin päälle saavuttuamme, jatkoimme taas vähän isompana ryhmänä.
Paikoin oli aika tiukkojakin nousuja. Saimme olla tyytyväisiä ,kun emme talvella lähteneet matkaan. Alina sai veto-apua muiltakin ihmisiltä, vaikka hän taisi tarvita apua kaikkein vähiten.
Jossain vaiheessa alkoi olla jo liikaa rappusia.
Ja eikun takasin alas
Viimeinen ilta oli hyvä lopettaa taas Hutongilla illallisella.
Pekingin matkaan mahtui jos jonkinmoista sähellystä; junamatkan muuttumista lentomatkaksi, hieronnaksi naamioitua pakkomyyntiä, ahneita kiinalaisia, päällekäyminen, töykeitä taksikuskeja, jotka eivät ota länsimaisia kyytiin jne.
Mutta hengissä selvittiin ja maanantaiksi kerittiin takaisin Shanghaihin.Ei ihan heti tee mieli takaisin, mutta hyvää ystävää täytyisi mennä jokupäivä vielä tervehtimään.