18.05.2012 - 03:13
Perinteinen Sport Day alkamassa . Vielä intoa piukassa ja reippaana. Lämpötilakin jokseenkin siedettävä aamulla, ehkä noin +26.
Vesipallon kuljetusta, riisipussin heittoa...
Viestijuoksua, munankuljetusta jne..
Keli oli kuuma ja vettä tarvittiin niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Lounaan jälkeen olikin laitettava pillit pussiin, koska saaste-arvot
liian korkeat ulkoiluun. Mielestäni pelkkä kuumuus olisi riittänyt
syyksi jäädä sisälle. YLi +30 !
Alinan punainen House taisi tulla toiseksi. No, kisaa jatketaan vielä virallisemmilla lajeilla myöhemmin, kelin taas salliessa.
Tulipa käytyä retkellä. Kiina-kouluni järjesti retken
luomumarjatilalle. Aikomuksena oli kerätä kirsikoita. Pöydällä esillä
tilan tuotteita; hunajaa, mustikoita, karhunvatukkaa, vadelmaa,
kirsikoita, mustikkamehua ja säilöttyä mustikkaa. Ainoastaan kirsikat
olivat tuoreita ja tämän vuoden satoa, muut marjat pakasteita. Hyvin
näytti muille jäiset marjat kelpaavan. Mielstäni ne ei jäisinä maistu
millekkään, mutta mitäs minä tietäisin.
Yllä kuva mustikkapellosta. Marjat vielä raakileita. Eivät oikein muut
tuntuneet tietävän mustikoiden luonnollista tapaa kasvaa varpuina
metsässä. Meitä oli kaksi suomalaista matkassa vähän valistamassa väkeä.
Päivän paras hetki oli tämä tässä. Eli olivat tyhjentämässä
mehiläispesiä. Ilma oli kovin sateinen, joten sai hyvät savut aikaan.
Menimme tietenkin ihmettelemään heidän touhuaan ja kuvaamaan. Alkoivat
jakaa meille kennon palasia imeskeltäviksi. Kaikki tutut tietävät minun
inhoavan hunajaa ja siitäkin huolimatta oli pakko kokeilla. En muista
mitään niin hyvää maistaneeni aikoihin. NAM!
Ilmeisesti sitä täytyisi alkaa mehiläisviljelijäksi myös.
Tämän jälkeen saimme kenkien päälle muovisuojukset ja sitten puiden
alle. Keli todellakin sateinen, joten olimme aivan kuin uitettuja koiria
hetken päästä. Siksi ei kuvaakaan tästä riemusta. Touhu oli märkää ja
kuraista.
Tässä lopputulos. Marjat todella minikokoisia ja hyvänmakuisia. Joku
voisi sanoa niitä happamiksi, mutta ei niin happamia kuin suomessa
kasvavat. Pettymys oli suuri kun kuulimme, että saamme vain kaksi pientä
rasiaa mukaamme. Olimme suorastaan raivoissaan. Niistä ei paljoa jäänyt
kerrottavaa. Jos olisin halunnut kaikki keräämäni marjat eli muutamia
ylimääräisiä rasioita se olisi maksanut minulle yli 10€ lisää!! Sinne
jäi marjat ja tuli paha mieli.
Suomalaisille Angry Birdeille jäi huijatuksi tulemisen maku suuhun.
Meille kun tuossa reissussa ei ollut muuten mitään eksotiikkaa. Toisille
saattoi ehkä ollakin, koska oli hankaluuksia tunnistaa kirsikkaa
mustikasta. ;D
En tiedä teistä, mutta mielestäni talon seinä näytti koomiselta housujen kanssa. Kuka sinne kiipesi ja unohti/ jätti housunsa ?
Juhlistimme sisareni syntymäpäivää jälkikäteen mansikkakakulla ja taivaallisella palkitulla Oolong- teellä.
Tässä päivänsankari tutkiin Mimin kanssa luuria.
Aina yhtä mielenkiintoista ilmoittautua vapaa-ehtoiseksi koulun retkille. Tällä kertaa tutustuimme lähimpään palolaitokseen.
En tiennyt oliko sisällä sallittua kuvata, joten räpsin salaa
puhelimella kuvia. Tässä makuusalista, jossa asusti kuusi miestä.
Päivällä sängyt pitää olla kuvan mukaisesti pedattu ja pöytälaatikot
auki tarkistuksia silmällä pitäen. Ei ollut näillä nuorukaisilla liikaa
omaisuutta mukanaan. Joutuvat asumaan siellä ilmeisesti kaksi vuotta.
Joka aamu harjoitukset ja herätys kesällä 5.30 ja talvella 6.00.
Lapset luulivat olevansa vankilassa ja minusta vaikutti enemmän armeijan touhuilta.
Tässä meille esitellään kaasunaamareita. Pikkasen näyttää minun silmääni antiikkisilta, tiedä häntä?
Lopuksi lapset saivat nousta autoon ja pukea kypärät päähänsä.
Loppuun vielä kuukauden luontokuvia kotikadulta.
Tässä kuvia niistä kadun varrella olevista puista joiden nimeä en
tiedä. Ikivihreitä ainakin ovat. Kukat kukkivat todella lyhyen aikaa.
13.05.2012 - 03:50
Oikein lämmintä ja aurinkoista Äitienpäivää kaikille äideille!
Koska emme pääse paikalle halaamaan ja onnittelemaan tässä kukkatervehdyksemme.
Toukokuu on ollut tuoksujen juhlaa. Ilmassa on ollut huumaavaa tuoksua
jo viikkoja. Mukavaa poikkeusta normaaliin Shanghain ilmaan.
Sitruspuiden tuoksu leviää tuulen mukana kaikkialle ja iltaisin vielä
voimistuu. Nyt äitienpäivänä alkaa olla jäljellä valitettavasti enää
rippeet. Valitettavasti tuoksua ei pysty liittämään tähän tervehdykseen.
Amerikan
koulua ympäröi aidat, jonka väleistä ryöppyää ruusuja, joka suunnalta.
Värejä ja lajeja joka lähtöön; punaista, valkoista, keltaista,
vaaleanpunaista ja jotain niiden välistä.
08.05.2012 - 11:17
Asuinalueemme
on kukkinut ja viheriöinyt tänä keväänä upeasti. Juuri niinkuin näillä
leveyksillä kuuluisikin. Lämpöä ja auringonpaistetta.
Kukinnat alkoivat kirsikoista ja persikoista, aina yhtä herkkää.
Teinkin jo aiemman päivityksen meidän huhtikuun matkasta lähikaupunkiin, Hangzhouhun.
Lomaviikon
jälkeen koululla vietettiin kirjaviikkoa. Viikon aikana perehdyttiin
kirjallisuuteen kunnolla ja lasten vanhemmillakin oli mahdollisuus käydä
lukemassa oman maansa kirjallisuutta lapsille. Jostain kumman syystä en
sitten käynyt lukemassa.
Viikon huipennus oli Book Week Parade. Jokaisen kuului pukeutua
haluamakseen kirjan hahmoksi. Meillä liikkeelle lähdettiin ennemminkin
toteutettavuuden mukaan. Alina olikin helppo tapaus ja halusin
ehdottomasti hänen edustavan suomalaisuutta jälleen. Pikku- Myy olikin
siksi luonnollinen valinta. Luonteellahan ei ollut mitään vaikutusta 
. Alina vei mukanaan koululle myös Muumi-kirjan, jota olivat suurella mielenkiinnolla luokassa opettajan johdolla ihmetelleet.
Rebekka olikin hankalampi, koska kaikki hänen lempihahmonsa
pukeutuisivat aivan normaalisti. Eihän siitä kukaan mitään ymmärtäisi.
Lopulta oli turvauduttava Halloween- rekvisiittaan.
Ulkona
oli sen verran kylmä juuri sinä aamuna, joten paraati siirrettiin
sisätiloihin. Kuvissa Alinan luokkakavereita asuissaan. Myös kaikkien
opettajien oli pukeuduttava kuten kuvasta näkee.
Angry Birds asu oli varmasti yksi eniten kuvattuja, mutta itse vain ihmettelin onko niistäkin kirjoja jo kirjoitettu?
Kirjaviikon jälkeen jouduimme hyvästelemään Rebekan viikoksi. Hänen
ikäluokkansa kävi tutustumassa Xiamen nimiseen rannikkokaupunkiin.
Laitan tähän alle ohjeet kuinka päästä katsomaan kuvia reissusta.
Linkkiketju on pitkä, mutta jos enemmän kiinnostaa. Voin ehkä toiste
ladata kuvia enemmän hänen omalta kameralta, kunhan kerkeän.
http://learning.bisspuxi.com/
---> Login --> username : moodle-guest , password: bisspuxi
--> KS2 --> Year 6 --> Xiamen 2012
Tuonne asti kun selviää pitäisi löytyä päiväkirja matkalta ja kuvia
reissusta. Tarkemmin Rebekan ryhmä oli Mr. Shrewsbury. Eli ei tarvi ihan
kaikkia kuvia selata. Matkan toisen päivän kuvat eivät kyllä löydy
ryhmän johtajan nimellä.
Äiti
sai tuliaiseksi näin suloisen sammakon. Olen aina halunnut tuollaisen.
Se on sellainen taikasammakko, joka kuuluu aina tee-seremonioihin...
Raha suussa tuo onnea.
Rebekan
luokkaretken jälkeisenä ensimmäisen aamuna reippaina suunnistimme kohti
Suomi- koulun teemapäivää. Itse henkilökohtaisesti kuuluin
valmistelevaan toimikuntaankin, Lucky me.. No, olin sopivasti töissä
koko edeltävän viikon, että se niistä valmisteluista .
Suuntasimme kohti Shanghai Science and Technology- museoa. ELi
eräänlainen HEUREKA. Tästä paikasta on ollut joskus ennenkin puhetta
täällä blogissa.
http://www.sstm.org.cn/kjg_web/html/kjg_english/portal/index/index.htm
Meillä
oli tietysti koko poppoo mukana Reetta mukaan lukien, vaikkei
Suomi-koululainen olekkaan. Arttu ja minut oli täystyöllistetty. Itse
johdattelin neljän tytön ryhmää rasteilta toisille. Teemana koulussa on
kevään ajan ollut Suomen luonto ja -eläimet, vuodenajat, sää jne. Siitä
johtui retkemme kohde.
Norsuthan
kuuluvat oleellisesti suomen luontoon, vai kuinka? Löytyihän sieltä
paljon tuttuakin, mutta kuvaus oli hankalaa hämäryydestä ja
väenpaljoudesta johtuen. Päivän päätteeksi jäimme vielä oman perheen
voimin kiertämään muita kohteita. Vasemman puoleisessa kuvassa Alina
kiskoo käsillä itseään ylös ja sitten alas. Oli kiinalaisilla taas
kiehtovaa, olimme taas suurempi nähtävyys kuin itse museo. Etenkin kun
porukassa paljon oikeita pellavapäitä.
Hieman
ennen vappua Reetta yllätti meidät iloisesti heräämällä aikaisin ja
tarjoamalla meille Brunssin. Tarjolla oli vihannes- frittata (munakkaan
tapainen), amerikkalaisia pannareita aprikoosi- kompotin kera sekä
perunaraaste pannareita omena-kompotilla.
Frittata taisi olla kaikkien suosikki.
Tässä vielä äidille syntymäpäiväkukkaset kuvan muodossa jälkikäteen!
Hyvää Syntymäpäivää! Shēngrì kuàilè!
26.04.2012 - 13:51
Nyt meni hermo ja sen
kyllä huomaa!!! Taas teki vuodatus kepposet. Juuri kun sain päivitettyä ,
kaikki katosi taivaan tuuliin. Ihan pikkasen raivostutti.
"#¤"#%¤%&#%/
Jos ei olisi ilmainen palvelin olisin jonnekin antanut palautetta ja
raivokkaasti.
Rakas aviomieheni lohdutti ja toi lasin viiniä. Näillä eväillä aloitan
uudelleen.
Maaliskuu meni niin haipakkaa, että jäi suosista päivitykset tekemättä. Mutta
nyt pakko ryhtyä toimiin ennenkuin on huhtikuukin loppu. Eikä mikään pikkujuttu
saada kaikkea edes suurinpiirtein kohdilleen ja aikajärjestykseen. Joten
aloitetaan taas alusta...
Maaliskuu aloitettiin vauhdikkaissa merkeissä Suomi-bileissä. Se tarkoitti
saapumista baariin, virvokkeiden nauttimista ja suomalaista Live-musiikkia
suomalaisten seurassa .
Illan päätähti oli MAD l. Melko Akustinen Duo. Sitä ennen yleisöä oli
lämmittelemässä suomalainen bändi Pekingistä sekä talon oma bändi. He
onnistuivatkin lämmittelyssä todella hyvin. Toiset soittivat kaikki vanhat
suomalaiset suosikit ja toiset kaikki ulkomaiset hitit. Käsittämätöntä kuinka
pienistä kiinalais"tytöistä" lähtee niin uskomaton ja syvä ääni.
Illan pääsolisti Pauli Hanhiniemi sen sijaan ei ihan onnistunut yleisön
innostamisessa. Perinteinen suomalainen musiikki niin kovin melankolista ja
masentavaa. Oli aika mielenkiintoista selittää sanoituksia Amerikkalaiselle.
Tyttöjen koululla oli jälleen vuosittaisien musikaalien aika. Vanhempien
oppilaiden Much ado about nothing: Shakespeare ja nuorempien oppilaiden Wind in
the Willows l. Kaislikossa suhisee. Molemmat esitykset olivat taas menestyksiä.
Uskomatonta kuinka saavat lapset yltämään tälläisiin suorituksiin niin lyhyessä
ajassa ja vielä kaiken muun koulutoiminnan lisäksi. Nämä ovat aina
yhteisprojekteja, joissa toiset tekevät taidetunneilla lavasteita, toiset
pukuja, yhdet laulavat ja toiset hoitavat musiikin tuottamisen jne.
Taas
on tullut menestystä meidän perheeseen. Lapsilla oli koulussa Kansainvälinen
Matematiikka-viikko, joka huipentui Internetissä pidettäviin kilpailuihin.
Meilläkin siihen harjoiteltiin ahkerasti (Rebekka/Alina). Välillä vastassa
saattoi olla toinen koululainen vaikkapa suomesta! Valitettavasti meidän
tytöillä maana näkyi kiina.
Viikon viimeisenä päivänä lapsien piti pukeutua matikka-aiheiseen
paitaan.
Itseäni hieman jo ottaa pattiin nämä kaikenlaiset värkkäämiset, joten ehdotin
Alinalle voisimmeko tuunata vanhasta uutta. En mitenkään olisi halunnut ostaa
taas uutta paitaa sutattavaksi. Pohjana oli siten kansainvälisyyyspäivältä
paita, jossa edessä suomenlippu ja takana tekstit SUOMI- Finland Joten..
Alina antoi minulle ohjeet mitä paidasta pitää löytyä ja minä toteutin neidin
ohjeet. Hän halusi etupuolelta löytyvän "hundred square" eli neliö
missä numerot 1-100. He käyttivät tätä apuna koulussa opetellessaan isompia
lukuja ja niiden yhteen/vähennyslaskuja. Halusi myös laskutoimituksia ja hänen
omia mittojaan. Taakse halusi erilaisia matematiikan "merkkejä".
Lopputuloksena sai sertifikaatin parhaasta paidasta. Aika hyvin vai mitä?
Olemme tosi hyvä tiimi Alinan kanssa. Valinnan teki koulun johtaja eikä
luokanvalvoja. Itsekin olin tyytyväinen, koska saimme samalla tuotua julki
suomalaisuutemme.
Maaliskuussa saapui myös kevät ja hieman kuivemmat kelit talven sateiden
jälkeen. Eihän sitä sitten voi pysyä ulkoa poissa, kun ilmat paranee. Tässä
kuvia kävelyiltämme.
Ne teistä, jotka ette käytä Facebookkia tässä kuva meidän köyhälistönaapurin
autosta. Raukat kun ei ole varaa ostaa kuin kaksipaikkainen auto... Itse
ottaisin mieluummin tuon ainakin nelipaikkaisen ja sivuvaunullisen .
Tämä kevät on ollut siitä ainutlaatuinen verrattuna viimevuotiseen että kukinta
on ollut jotain uskomatonta. Talvella tuli riittävästi vettä ja kaikki
kukoistaa nyt niinkuin pitäisikin. Lämmintä ei silti ole ollut vielä liiaksi.
Kuten kuvasta näkee alkukuusta tarvittiin vielä toppatakkeja, tai sitten meistä
on tullut jo aivan kiinalaisia?
Illantullen on aika palata kotiin päin.
Saimme viimein myös aikaiseksi mennä silmälasitorille hankkimaan uudet
kakkulat. Siellä olikin sitten valinnan vaikeus edessä. Kaksi kokonaista
kerrosta pelkästään pokia. Alinan ollessa matkassa mukana se vähän nopeutti
tätä prosessin vaikeutta. Lopulta saimme 6 kpl silmälaseja ja yhdet aurinkolasit
ja kaikki n. 200 € Näistä kahdet oli tummuvat lasit. Tällä hinnalla kannattaa
jo tulla suomesta asti hakemaan lasinsa. Ihan vain tiedoksi kaksitehot maksaa
n.55€, aurinkolaseina tai ilman, kaikilla herkuilla.
Alla kuva lehdestä, jonka perusteella voisi päätellä täältä löytyvän
jostain kiinalaista "jäsenkorjausta". Itse en ole vielä kuvanmukaista
hoitoa täällä saanut, mutta sinne päin.
Sitten koitti Maaliskuun kohokohta, jota olikin jo odotettu aikas kauan.
Vieraita Suomesta!
Rankan reissun jälkeen täytyi viedä vieraat kaffelle. Mukana myös Barnaby Bear
koulusta. Tämä karhuherra kiertää lapselta toiselle vuorollaan.
Barnaby pääsi viikonlopun aikana myös Suomi-kouluun. Kaiken reissaamisen
jälkeen täytyy seikkailut dokumentoida, jotka sitten jaetaan luokassa muille
oppilaille. Vieressä talon spelling -mestari, joka seuraa ja korjaa
oikeinkirjoitustani.
Minnekkäs muualle olisimme vieraidemme kanssa suunnistaneet kuin
silmälasitorille. Nyt oli jo suunnattomasti kokemusta, joten tinkaamiseenkin
meni enemmän aikaa. Mutta lopputulos loistava! Samasta rakennuksesta löytyi
myös kokonainen kerros pukuliikkeitä. Onnistuimme löytämään melko laadukkaan
oloista, melko mukavaan hintaan.
Silkkitorikin on nyt löydetty ystävällisen naapurin opastuksella. Ilman häntä
siellä kangastorin sekamelskassa olisikin päässyt eksymään, eikä ainakaan
minulla olisi ollut hajuakaan keneen voi luottaa. Hinnatkaan ei päätä
huimanneet (reilu 5€/m).
ZhuDi
Towniin on tietysti pakko tutustua kun kerran tänne on raahautunut. Eihän sitä
muuten tiedä mitä paikallinen meno on. Eli tässä taas lainailen omin lupineni
Leenan kuvia, koska ne oli niin kivoja. Enkä ole aiemmin paljoa kuvia alueelta
laittanut blogiin.
Näiltä kujilta voisi vaatekaappiaan täyttää aivan rauhassa, koska hinnat alkaen
n.2€ kappale. Oikealla tarjolla suurta paikallisten herkkua eli sokeriruokoa.
Myyjä kuorii ja pilkkoo sen valmiiksi ja eikun nakertamaan.
Sisällä torilla on tarjolla kaikkea mitä huushollissa voi tarvita ruoanlaitossa.
Munia joka väriä ja kokoa ( kana, ankka, viiriäinen jne.) Rehut kauniisti
vihertävien valojen alla, jotta näyttäisivät herkullisimmilta.
Mereneläviä joka lähtöön. Tuoretta lihaa iloisilta myyjiltä. Kuvan ottopäivänä
ei ollut tarjolla koiraa, mutta possua senkin edestä. Ayimme ostaa lihat
samanlaisilta toreilta. Paremman makuista se on kuin kaupan valmiiksipakatut.
Sisätiloista löytää myös vaatteet ja lelut ja kengät jne. Lankojakin näytti
olevan. Vasemmalla näkyy pikkukoju, josta saa kaikkea kuivatavaraa. Siemeniä,
pähkinöitä, mausteita, kuivattua kalaa/äyriäisiä, sieniä, pesusieniä, papuja
jne. Näitä kojuja löytyy kaikkialta. Niistä itse yleensä haen chilit ja
valkosipulit.
Ulkona myydään hedelmät ja elävät (kanat, ankat, kilpikonnat jne. Sieltä saa
valmista ruokaa. Kutujen varsilla löytyy myös lisää vihannesmyyjiä, jotka
kasvattavat rehunsa omissa pihoissaan / maanteiden varsilla? Ananakset
näyttäisivät maksavan n.1€ /2kpl.
Onkohan nämä tarkoitettu pataan vai lemmikiksi? On ainakin kokoja mistä valita.
Rankan päivän päätteeksi koko perhe suuntaa matkansa illalliselle. Yllättäen
lapset tilaavat vain pastaa ja purilaisia.
Matkalaisemme suuntasivat arkipäiviksi kohti Pekingiä. Upeaa kuulemma oli ja
aivan kauheasti nähtävää. Pakko tulla uudelleen. Aina parempi meille 
Tuliaisina tuli kauniita kuvia erilaisista paikoista /tehtaista joissa tehtiin
upeaa käsityötä. Olisikohan se minunkin aika alkaa täydentää itse korurasia
kokoelmaani?
Tai ehkä ennemmin kokonainen korukaappi ja lipasto, jonka päälle asetella
kaikki entiset rasiat 
.
Saanko
esitellä uusimman siskoni (kerran jopa tyttäreni; melkein jopa mahdollista).
Näin meille kerrotaan. Toisinaan olen myös iso-äiti, koska Joyn tytär haluaisi
olla joko Alinan sisko tai Reetan tytär. Joten onko kuvaaja isäni/isämme?
Siinäpä kinkkinen kysymys? 
Alinalla
oli jälleen yhdet synttärit. Näitähän täällä riittää. Näille kekkereille en
kyennyt sanomaan EI, koska äiti oli kuluttanut niihin 20 000rmb:tä. Olisin
kyllä periaatteessa kieltäytynyt, koska ei ollut kyseessä edes Alinan
luokkakaveri vaan hänen pikku-siskonsa. Teemana oli dinosaurukset, kuten
pyrstöstä voi päätellä.
Kuvassa
näkyvä pomppulinna oli suuruusluokaltaan sitä, että varmasti vienyt suurimman
osan budjetista. Ei mahtunut edes kuvaan. Paikalla oli myös jos jonkinmoista
viihdykettä ja viihdyttäjää. Ensimmäiseksi vanhemmille kerrottiin, "ellet
halua olla lasten parissa, poistu takapihalle missä tarjolla virvokkeita".
Tottelimme
käskyä empimättä. Ystäväni tuntuvat olevan samanlaisia kuin itsekin, joten
käskyä ei tarvinnut toistaa. Muita ei takapihalla sitten tavattu vähään aikaan.
Huomauttaisin vielä, että nämä herkut oli tarkoitettu vain vanhemmille.
Emme
kuitenkaan ymmärtäneet tuota vanhempienpöytä ajatusta aivan kirjaimellisesti.
Joten meidän kolmen lapset kävivät aika pian herkkuihin käsiksi. Vas. Mimi,
Joely, Alina ja Max. Oltuamme jo ainakin kaksi tuntia lapsille ei olisi
tarjottu vielä mitään. Me olimme jo aiemmin päättäneet lähteä aiemmin, koska
meillä vieraita. Siinä vaiheessa emäntä kertoi kakun olevan vasta tulossa ja se
olisi ollut dinosauruksen mallinen. Päivänsankarikin nähtiin vain
vilahdukselta.
Viimeiset
päivät kiertelimme pakollisia Shanghai nähtävyyksiä, kuten Bund. Samalla saimme
noudettua uudet pokat matkalaisillemme, kuten kuvista näkee.
Perusvoimakkuuksilla linssien hiomisessa menee vain tunti tai kaksi, mutta
kakstehoissa n.5pv.
Yksi
päivä hujahti Yu- Gardenin lumoissa ja kujilla. Alla kuva ravintolasta, jonne
viety jo lähes kaikki vieraamme syömään. Samaan paikkaan, jossa kaikki nimeä
tekevätkin käyvät.( Obama, Queen of England, Fidel Castro jne.)
Kotiin
metro-asemalta tultiinkin vähän eksoottisemmin TukTukilla. Hieman ahdasta
saattoi olla ja nopeampaa kyyti olisi ollut kävellen, mutta jalat ei enää
jaksaneet.
Upeaa olivat nämä päivät, ei voi muuta sanoa. Sydämellinen kiitos siitä
"vieraillemme".
Tervetuloa taas!
Arjen
palattua uomiinsa, ystäväni Francis kutsui meidät kyläilemään. Laitoin pari
kuvaa, jotta saa vähän käsitystä millaista hieman varakkaampien kodeissa on. He
kuitenkin asuvat kerrostalossa, joten eivät aivan kauhean leveillen.
Matkalla
kotiin näimme kioskinmyyjän harrastuksensa parissa. Mielenkiintoista, eikö?
Loppuun pari kuvaa kauniista maaliskuun kukkasista omassa pihassa
07.04.2012 - 10:07
Jälleen kerran lähdimme liikkeelle kaikkien kiinalaisten
kanssa samaan aikaa. Artulla oli kolme arkivapaata, jotka tietysti käytettävä
hyväkseen. Yhdistimme voimamme ystäväperheen kanssa ja kohti rautatie-asemaa.
Emme olleet etukäteen varanneet lippuja, koska junia oli menossa tiuhaan
tahtiin kohti määränpäätämme. Tässä onkin sitten jatkossa opittavaa.
Itse olin vielä
kaupan päälle ollut jo pari päivää kuumeessa. Kuvissa tunnelmaa Shanghain
Hongqiaon rautatie-asemalta. Kellon ajoista voi päätellä,että jouduimme tovin
odottelemaan. Saavuimme asemalle puoli kymmenen maissa ja juna lähti
n.puoli kaksi. Tytöt olivat kuin pikku-enkeleitä, koska niin kiltisti
odottelivat. Tietysti välillä käytiin nauttimassa asemalla lounasta.
Tilaa oli vaikka
muille jakaa, koska ainoat vapaat liput löytyivät ykkösluokasta. Muuta iloa ei
niistä lipuista sitten ollutkaan. Ei edes vettä tarjoiltu :( . Matka ei
kuitenkaan ollut pitkä, n.50min. Asemalta suunnistettiin kohti hotellia. Se
vastasi kaikkia odotuksia, kuten pitikin.
Vietimme Hagzhoussa
kaksi päivää, joista nämä kuvat ovat. Eivät kuitenkaan aikajärjestyksessä.
Molempina päivinä kävelimme reippaasti ympäri järven ympäristöä. Vuorille meno
täytyi jättää seuraavaan kertaan.
Alue on tunnettu mm.
kukistaan, koska aina on jokin kukka kukassa. Kesällä alkavat lootukset kukkia
ja sitten syksyllä osthmanthukset. Talvella Wintersweet.
Aaah niin kaunista.
Magnoliat parhaimmassa kukassa. Ensimmäistä puskaa en tunnistanut.
On se
mielenkiintoista, että suomesta ei löydy kuin yksi Starbuck (lentokenttä),
mutta täällä niitä on joka kadulla. Jopa näinkin kauniissa historiallisessa
paikassa. Tyyliin tietysti sopivasti integroituna.
Tuonne kaupan sisälle
kun olisi päässyt kurkistamaan... liian monta ihmistä sisällä
Tulipa kotoinen olo
kun näki angervot täydessä kukassa.
Arttu vauhdissa.
Ensimmäisessä temppelin edessä ja toisessa sotaherra kenelle temppeli
pystytetty.
Kaikkialla ihania
isoja, vanhoja puita. Yhden kun saisi itselleen kotipihaan kuljetettua.
Eikun soittelemaan
Huomioi kyltti
vasemmassa alakulmassa ! Sehän ei kiinalaisia estä, päinvastoin. Heppapatsaat
olivat kiiltäviä kaikesta ratsastamisesta ;)
Sarjassamme
omituista, karmivaa.. Joutsenia roikkumassa; ilmeisesti ei ollut niiden aika
koristaa järveä.
Kotiintulo iltana.
Suunnistimme kohti asemaa, jonne kaikki muutkin ilmeisesti matkalla. Vaihteeksi
taas jonotusta. Lippuja jonotettiin 1,5 tuntia. Tämä aika me tytöt odoteltiin
istuskellen ja ihmetellen menoa.
Nuorimies keltaisessa
puserossa oli myös odottajien joukossa. Odoteltuaan jo lähes saman ajan kuin
mekin, lahjoitti kauniin kimppunsa Reetalle. Ei tullut ystävä paikalle, voih.
Kuinka ollakkaan taas
odotellaan. Olisi kai pitänyt olla tyytyväinen, koska saimme kuin saimmekin
liput viimeiseen Shanghaihin lähtevään junaan ja jälleen ykkösluokasta. Pikku
mutta oli, että odottelua oli tiedossa uudet 4 tuntia! Siinähän sitten
viihdytimme kiinalaisia koko rahan edestä. Samalla kun seurasimme neljän
aiemman junan menoa kotia kohti. Mutta muuta ei voi sanoa kuin, että olimme
ylpeitä lapsista! Kukaan ei valittanut kertaakaan. Ei tietenkään kannata mainita,
että lipputoimiston ulkopuolella mies myi kova äänisesti bussilippuja
Shanghaihin. Hinta olisi ollut noin puolet junalipusta ja aikaa mennyt ehkä
pari tuntia. Mutta jotenkin junamatka tuntui kiinassa turvallisemmalta
vaihto-ehdolta.
Pikkuhiljaa lapset
uskaltautuivat valkolaisten touhuja ihmettelemään. Tytöt pelailivat ja
katselivat välillä leffaa, ja sehän tietysti kiinnosti.
Tässä viimein meidän
juna saapui ja kaikki kiinalaiset tyypilliseen tapaansa ryntäsivät samaan
aikaan portille. Ihan kuin joku olisi ollut vaarassa jäädä matkasta? Kaikilla
kuitenkin paikkaliput junaan, aarrgg.
Loppuun vielä pari
kaunista, illan hämärtyessä.
09.03.2012 - 06:45
En tiedä Suomen
keleistä, mutta ainakin Shanghaissa on ollut kylmintä sitten vuoden 1980.
Keväästä ei todellakaan tietoakaan. Koko helmikuu mennyt harmauden keskellä ja
sateessa. Milloin tulee vettä milloin räntää, lunta, rakeita tai vaikkapa jäänpalasia.
Ei ihan kauhean kivaa ole mennä silloin skootterilla. Onneksi sentään mennyt
hujahtamalla tämä kuukausi. Taas on menty vauhdilla suuntaan ja toiseen.
Laitetaanpa nyt sitten niitä kuvia perään pikakelauksena menneestä..
Pieneksi muistutukseksi kaikille uusille ja vanhoille lukijoille miltä ne
oikeat Dumplingit näyttävät Chenin tekeminä.
Ensin täyttö ja
rypytys. Sisus joka kerta hieman erilainen. Tällä kertaa näyttäisi olevan
possua, maissia, porkkanaa, kevätsipuli ja mausteet.
Sitten päästään
paistamaan pannulla tilkassa öljyä ja lopuksi kannen alla höyryttäen tilkassa
vettä.
Aijai, kun sitten
ovat hyviä ja vatsa ei todellakaan pidä noista vehnäkuorista.
Pääsin kokeilemaan
jokunen viikko sitten kiinalaista kylpylää. Vau, siinä vasta upea kokemus.
Kuvia ei valitettavasti ymmärrettävistä syistä johtuen ole. Löysin lopulta
vaivalla erään linkin ,jossa pienen pieni kuva paikan sisääntulo aulasta.
Pienenä kertauksena voin kertoa kuinka siellä toimitaan.
Ensin sisäänkirjaudutaan ja luovutaan ulkokengistä,saaden tilalle
muoviläpsyttimet. Pukuhuoneilla riisudutaan kaikesta vaatetuksesta ja
siirrytään kylpylän puolelle. Tiedoksi voin kertoa että naiset ja miehet ovat
eri osastoilla. Ensin suihku ja sitten altaisiin. Altaita useita joista valita;
maitoa,ruusua, kuplivaa, ulko-allasta jne. Vesi todella lämmintä, mutta jos
vielä viluttaa voi poiketa saunasssa katsomassa päivän uutiset TV:stä. Tai
vaikka joogailemassa saunan lämmössä, kuten eräs kiinalainen. Eli sauna
kiitettävän kokoinen isollekin porukalle. Tarpeeksi liotettuaan itseään voi
halutessaan ostaa itselleen lisäpalvelun eli kuurauksen. Itse valkkasin
maito-kurkkunaamio-kuurauksen. Olisi ollut tarjolla kookos-hunajaa, suklaata
jne.
Kuuraushuoneessa 6 laveria, joista yhteen pötkölleen ja eikun kuurausta.
Pesijällä käden ympärillä pieni pyyhe, jonka ympärille vielä kääräisi karheaa
materiaalia olevan kankaan. Sitten ripotteli iholle lämmintä maitoa ja alkoi
hieroa . Tuntui sellaiselta kova-otteiselta kuivahieronnalta + maito. Näillä
naisilla ei todellakaan mitään suuria estoja ja nivuset saivat aika kyytiä..
Hieman olisi voinut olla hellemmät otteet paikoitellen tai edes vähän vähemmän
aikaa . Lopuksi loput maidot
iholle ja suihkuun.
Suihkun jälkeen kuivaushuoneeseen mars! Siellä taas yksi "täti"
ojentelemassa pyyhkeitä ja vaatetusta ja tossuja. Vaatetus meinasi
paita+shortsi asua, joka pinkki-sininen hawai kuvioitu. Miehillä vastaavasti
viher-keltainen. Paikan yläkerroksista kun katseli alas ,ei voinut olla
tulematta mieleen kuin luksus-parantola mielenterveysongelmista kärsiville.
Näissä pyjamissa sitten hiippailimme kohti yläkerroksia. Siellä valtavia
saleja, jotka täynnä hieronta-nojatuoleja. Yhdessä salissa keskellä oli suuri
esiintymislava, jota voi hoitojen välissä seurailla. Me tyydyimme normaaliin
saliin. Siellä jokaisella oma TV-ruutu jota seurailla. Samalla voi tilata ruoat
ja juomat ja mahdolliset haluamansa hoidot. Erilaisia hierontoja, kynsihoitoja
jne. Kiinalaiset tyytyivät katselemaan töllöä ja nukkumaan. Sehän kuului sisäänpääsyn
hintaan. Koko tämä lysti maksoi n. 30€ ,kuurauksineen, hoitoineen, ruokineen ja
juomineen minulle.
Hieman vaatii vain rohkeutta, jos on pelkotiloja alastomuudesta kiinalaisten
keskellä tai jos alkaa liikaa miettiä altaiden puhtautta, mutta muuten suosittelen
kaikille lämpimästi! Meitä oli kolme saunomiseen tottunutta suomalaista äitiä,
joten estoja ei enää paljoa ollut . Alla linkki
=>>
Mikäpä sopivampaa
kylpyläpäivän päätteeksi kuin lähteä samojen rouvien kanssa iltakävelylle. Tämä
tällainen joka viikkoinen tapa kaikille alueella asuville suomalaisille. Se
tulee joka jaksaa, ehtii,viitsii...
Tässä kuva meidän
uudesta "tyttärestä". Joely oli meillä yökylässä ja mitäpä muutakaan
kuin Barbie-leikkejä, DVD:itä, WIIn peluuta jne.
Vakikahvilassamme oli
yksivuotisjuhlat, joita juhlittiinkin oikein kunnolla. Kaikki asiakkaatkin
saivat osallistua tuomalla omia leipomuksiaan tarjolle. Niistä sai sitten
hyvityksiä tulevissa ostoksissa. Reetta meillä taikoi Arttu-apinan
banaanikakkua ja kauralastuja. Hyvin kelpasi kaikille!
Aina ei jaksa kokata
varsinkin, kun teinin mielestä se on epänormaalia, jos ei käy ulkona syömässä
joka ilta. Ihan vain tiedoksi kaikille
Kohta se alkaa mopon
vaadinta meilläkin... Voi sitä vauhdin hurmaa.
Taiwanilais-ystäväni
vei minut syömään Vietnamilaiseen ravintolaan ja tältä näytti heidän
Special-nuudelisoppa. Tuo mitä yritin kuvata tarkemmin oli naudan mahalaukkua.
Eihän se miltään maistunut ja oli sitkeetä kuin kengän pohja. Soppa muuten
erinomaista.
Aamu-/ iltapäivän
tee-hetki hyvässä seurassa. Tarjolla Pu´er sekä Oolong-teetä, hedelmävati ja
pähkinöitä. Kyllähän tämä jo brunssista kelpasi.
Lisää uusia
hedelmätuttavuuksia. Maistui omena-mangolle. Siemenet niin kauniita ettei niitä
voinut heittää roskiin. Nimeä en tiedä, joten jos joku tietää.... Kotoisin
Taiwanista.
Lopuksi vielä linkki koululle, jossa pääsee näkemään kuvia joulukonsertista.
Valitettavasti ei vieläkään tarjolla linkkiä itse konserttiin. Eräs neiti
oikein linssilude..
09.02.2012 - 06:32
Syksy
tuntui etenevän hiljalleen, mutta nyt aika suorastaan lentää. Joululoman
jälkeen päästiin taas arkeen vihdoista viimein. Kyllä sitä jo odotti niin
lapset kuin äitikin. Vanhimmaisellamme tuntuu olevan aina niin kovin tylsää ja
tylsät vanhemmat, jotka eivät koskaan vie heitä minnekkään! Tämä asia ei tunnu
muuttuvan, vaikka muuttaisi Kiinaan asti. Kovasti oli koti-ikävää ilmassa
vuoden vaihtuessa. No, ongelma helpottui välittömästi koulun taas alkaessa.
Samalla mielikin muuttui ja alkoi sadella toivomuksia jatkosopimuksista.
Kaikille jotka jo eivät tiedä ,niin nyt se on sitten allekirjoitettu ja
lisävuosi tiedossa. Eli lisää mahdollisuuksia tulla vierailemaan! Tervetuloa!
Mitäpä
muutakaan sitä olisi joulun jälkeen kuin shoppailua. Lähinnä kyllä kävin
katsastamassa tarvikkeita, meidän akvaarion omistajalle. Olisi siellä ollut
näinkin kauniita ja eksoottisia mereneläviä tarjolla. Olisivat vain tarvinneet
vähän enemmän panostusta, kuten lämminvesialtaat, suolavettä, vedenvirtausta
jne. Pikkasen yksinkertaisempaa laittaa kultakala lasipalloon ja hanasta kylmää
vettä päälle (noin yksinkertaistettuna). Vielä ovat hengissä ja hyvinvoivia,
ihan vain välihuomautuksena.
Samalla
tuli käytyä etsimässä tuliaisia suomeen matkaavalle, lastenvaatetorilta. Sieltä
löytyi tee-pannujakin ihan joka makuun. Niiden toimivuudesta en menisi kyllä
takuuseen.
On
tässä ollut onneksi näitä hyviäkin päiviä välissä ,kuten kuvista näkee mutta
mutta..... Jo ennen joulua alkoi todella lamaannuttava selkäkipu. Keho luulee
jo olevansa neljäkymppinen. Yksi yö meni pötkötellessä hoitopöydällä ja monta
päivää mennyt ihan lattiallakin. Ei ole ollut apua venyttelyistä eikä juuri
mistään muustakaan. Kaikkea on kokeiltu, kuten voitte kuvitella. Kiinalaisia
tiikerisalva-laastareita on pidetty ja hyväksi (vahvoiksi) todettu, mutta
varsinaista parannusta niistä ei ole saanut. Kuvassa olevassa puistossakin on
käyty roikkumassa, jos on kävelemään päässyt. Aina kun vähän helpottaa pitää
käyttää se hyväksi ja lähteä liikkeelle. Joulun aikaan oli onneksi apuna Arttu
ja tytöt ja Ayi. Pari viikkoa oltiin ilman kotihengetärtä ja pari viikkoa
oltiin ilman Arttua. Kaikesta on silti selvitty.
Suomalaisjoukon
kanssa kävimme tutustumassa lounaan merkeissä uusiin
"ravintola"tuttavuuksiin. Tällä kertaa paikkana oli Kommuuni.
Kyllä,se oli paikan nimi ja ilmapiiri. Sijaitsi tällaisilla ihanilla
pikkukujilla vanhassa ranskalaiskorttelissa. Koko alue suunnattu paljon
turisteille, koska täynnä pikkuputiikkeja, täynnä kaikkea maan ja taivaan
väliltä.
Tuosta osoitteesta löytyy Reetan-kuva
Koulunkäyntiä
kesti jopa reilu kaksi viikkoa ja taas oli aihetta juhlintaan. Se ei jää
keneltäkään huomaamatta kiinassa. Eli Jäniksenvuosi jäi historiaan ja alkoi
kaikkein paras , Lohikäärmeen vuosi. Koululla oli taas perinteisesti
lohikäärmetanssia aamulla ja koko viikon lapsilla kaikkea kiinalaiseen
perinteeseen liittyvää aktiviteettia. Viikon viimeisenä päivänä kaikki
pukeutuivat kiinalaisittain tai punaiseen. Valitettavasti on ollut niin kylmät
kelit, ettei hienot puvut näy paksujen toppatakkien alta.
Laitanpa
tähän nyt vähän kuvia lasten saavutuksista. Toiset tykkäävät laittaa näitä aina
heti Facebookin sivuille, joten tässä vähän makua meiltäkin. Brittikoulussa on
tapana kannustaa lapsia antamalla julkista tunnustusta hyvin pärjänneille. Joka
viikon lopussa heillä on yhteiskokoontuminen ,jossa näitä sertifikaatteja
jaetaan. Tässä ainakin osa tähän mennessä tulleista. Siis kesän jälkeen.
Kuvista voi olla vaikeaa saada selvää, joten voin vähän selittää.
Yritin saada kaikkia samaan kuvaan,
mutta ei se onnistunut..
Alinan ikäisillä annettaan joka viikko
yhdelle kunnia olla viikon tähti. Alinalle on kunnia osunut kahdesti ja
molemmat liittyvät matematiikkaan. On aina hauska tarkistaa kuinka
oikeinkirjoitus onnistuu opettajilta esim. Pirttilahiti, Rebecca, Reeta
Pirttilaha jne.
Rebekka oli erityisen ylpeä
saadessaan luvan käyttää mustekynää lyijykynän sijaan. En edes tiennyt
heillä sellaista tapaa olevankaan. Enkä oikeastaan tiedä millaiset kriteerit
tähän on, mutta kaikilla sitä ei kuulemma vielä ole. Kuvan toinen sertifikaatti
on tullut taidetunnilta.
Reetalle näitä on tuntunut tulevan
ropisemalla. Joukossa on; yleisesti erinomaisesta koulumenestyksestä sekä
elo-syyskuussa ja loka- joulukuussa. Tähtioppilas tieteissä, erinomaista
menestystä Saksan ryhmässä, Mandariinin kielessä, maantiedossa jne.
Uuden
vuoden loma menikin melkein sairastellessa. Ensin oli Alina kuumeessa
viisi päivää ja hänen alkaessa toipua oli Rebekan vuoro. Mitä muutakaan siitä
seurasi kuin lisää harmaita hiuksia Reetan kanssa. Kun oli niiiiiin TYLSÄÄÄ...
Olisihan meillä ollut suunnitelmia mennä juhlimaan
kiinalais(Taiwanilaisia)perheeseen Uutta Vuotta perinteisin menoin, mutta joku
toinen kerta sitten.
Lauantaina
kävimme kyllä pikkukuumeiluista huolimatta hoitamassa kansallisvelvollisuutemme
Suomen suurlähetystössä. Tämän jälkeen oli poikettava hakemassa
koulukenkiä. Yhden kauppakeskuksen ovella seisoi tämännäköinen heppu. Pakkohan
sitä oli vähän kuvata. Jälkeenpäin kuulin kiinalaisystävältä, että hänelle
olisi pitänyt laittaa rahaa sylissä olevaan astiaan. Oli joku uuden vuoden
henki tai jotain. Rahan antaminen olisi tuonut meillekin hyvää onnea
raha-asioissa tulevana vuotena. Voi voi kuinka meitin nyt käy
Marks&Spencerillä sai lapset
nauttia vähän länsimaisista "herkuista"; fish&chips. Mutta löytyi
sieltä ihania kenkiäkin. Ainakin kolmet kenkäparit tarttui matkaan. Minkäs teet
kun on neljä naista samassa huushollissa. Siihen nähden aika vähän minun
mielestä.
Tämä myssy olisi ollut Espritillä
tarjolla, mutta oli niin jo kärsinyt että silmukat aukeili. Siksi otin kuvan
jos joku mummuista innostuu sellaisen Rebekalle kutomaan. Löytyy vielä lisäkuva
jos joku oikeasti innostuu.
Ainoa juhlaviikon suunnitelma mikä
onnistui oli lounas-illallinen brittiläisten kanssa. Kuten kuvasta näkyy monta
oli kokkia. Tai ainakin yksi, joka kuvitteli olevansa tosi kokki. Me naiset
vain kiltisti annoimme hänen loistaa taidoillaan. Voiko helpommalla päästä.
Kyllä tämä Lee oikeastikin osaa hyvin kokata, mutta kyllä on egokin iso. Itse
kokkailin iltaa varten dumplingeja, tietysti.
Koulujen nyt taas alettua on sitten
aikaa, vaikka käydä kahvilla. Nämä aasialaiset tuntuvat olevan aika
omistushaluisia saadessaan ystäviä. Kuvassa Monica l. MIMI ja äitinsä Francis.
He ovat Taiwanilaisia. Hänen poikansa on Alinan kanssa samalla luokalla. Aluksi
F oli erittäin kiinni ystävässäni Joy:ssa. Mutta nyt hänen saadessaan
koulunkäyntiavustajan töitä, on minun vuoroni täyttää tyhjä kolo hänen
elämässään. Eikä tätä millään pahalla, mutta ei kai sitä sentään joka päivä
tarvi olla "käsikädessä" kahvilla ? Ihan omasta halusta kuitenkin
olen hänen kanssaan ja on mielenkiintoista vertailla kulttuurien eroja ja
tapoja kaikissa asioissa. Samalla hän aina opettaa meitä ja neuvoo, tulkkaa
jne.
Shanghaissa on ollut kokonaisuudessaan
paljon lämpimämpi talvi kuin viime vuonna. Kuitenkin on ollut näitä todella
kylmiä virtauksia tännekin asti, kuten Euroopassa. Siitä huolimatta ilmassa
tuntuu jo sellainen kevääntuntu. Linnut laulaa ja kisailee, kissat maukuu
yöt&päivät, mansikka-aika parhaimmillaan ja aurinko jo välillä paistelee
lämpöisemmin. Pipot kuitenkin syvällä päässä ja paksut housut ja untuvat
niskassa aamulla on lähdettävä skootterin kyytiin. Vesialtaat jäässä ja vedet
silmistä valuen.
Hyytävää helmikuuta ja pitkiä pellavia
ja ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!
