Sivun näyttöjä yhteensä

26. marraskuuta 2012

Xi'an, Terracotta sotilaiden ja pomegranttien luvattu maa

Viimein saimme aikaiseksi viikonloppureissun, jota olimme jo kauan haaveilleet tekevämme,
eli pakollinen kiinanähtävyys nimeltä Terrakotta armeija.

Tämä kuuluisa Kiinan Keisari Qin Shi Huang:in hauta sijaitsee Shaanxi:n maakunnassa Xi´an:ssa eli noin 1400 km:n päässä Shanghaista. Lentäen pääsee kahdessa tunnissa.


Olimme varanneet riittävästi päiviä pikku-lomallemme, jotta voisimme nähdä muutakin kuin armeijan.
Kaupungin muuri oli yksi niistä kohteista. Tätäkin kaupunkia, kuten monia muitakin aikoinaan, suojasi muuri ja vallihaudat. Kaikissa kaupungeissa ne vain eivät ole enää pystyssä. Kaupungit ovat tietenkin myös laajentuneet vuosien saatossa ja sisäpuolella asuu vain osa asukkaista.

Joten ei kun noustiin satuloihin ja polkemaan.Päivä sattui olemaan paikallisittain oikein "kaunis" ja "kirkas".Tässä hieman kuvia matkan varrelta.


Pyörien vuokrausaika oli 100min. ja me pysähtelimme useamman kerran ihmettelemään maisemia muurilta. Tästä johtuen emme kerinneet ihan koko kierrosta tekemään. Mutta siitä saa mielikuvan kuinka pitkästi matkaa oli.
Takapuolelle ja käsille siinä oli ihan riittävästi, koska muurin päällinen ei ollut pelkkää tasaista menoa. Välillä isompia kiviä ja välillä pienempiä, kuoppia jne.








Muurilta löytyi muutamia rakennuksiakin, joiden sisällä lähinnä turistikamaa myytävänä.



Miksi ei roskapöntöt ole aina näin kauniita?
 







Halusin nähdä mitä mies alhaalla kokkaili...
Ei sitten onnistunut lyhyellä putkella vaan pääsin harjoittelemaan uudella kameralla ja pitkällä putkella ja johan alkoi näkyä.

 Samalla lailla pääsin vähän kurkkimaan normi-kiinalaisten asumista muurien sisällä.



Ja sitten vähän lähempää...




Shanghain jälkeen on aina yhtä ihana nähdä syysvärejä, vaikka ei ihan niiden ansaitsemassa kirkkaudessaan, mutta kumminkin...

Ilmeisesti muurin sisällä sisäpihoilla järjestettiin turisteille erilaisia viihdykkeitä. Kerkesin näkemään vain vilahduksen sotilaista.


Ei näkynyt missään krokotiilejä...

Pyöräiltyämme tarpeeksi lähdimme kiertelemään muurien sisäpuolelle.


Lisää ruskan loistoa puistossa.

Paikallisia huvikkeita puisto-alueella.



Tätä ihmettä olisivat tytöt halunneet kokeilla, kunnes saavuimme lähemmäksi ja näimme härvelin kunnon ja veden laadun..
Kauempaa katselin, että mitähän nuo tuolla istuskelevat rantakivillä ihmettelemässä...
Ongella tietysti!



Sitten perheen nuorimmille ilmaisia huvituksia...

Ei heistä saa mitenkään normaalia kuvaa ;-)

Tässä upea Lootus-puisto, niin siis ehkä johonkin muuhun aikaan vuodesta... heheh
Mrrrrr, Kuulimme vain murinaa, mutta ei näkynyt mitään, kunnes näimme pikkupään pilkistävän
Täällä päin kiinaa paljon muslimeja, jotka näkyivätkin katukuvassa paljon. Nämä kuvat erityisistä muslimi-kortteleista. Huomaa kuvassa tuk tukin kuskit olivat suurimmalta osalta naisia huiveineen. 




Täti laittoi melkein väkisin meidän matkaan tuon pienemmän koiran. Hänen mielestään ei ollut mikään ongelma, vaikka kerroimme tulevamme Shanghaista. Eikun koira kassiin vaan ja koneeseen.
 
Olisin niin halunnut näitä mukaani, mutta oli ihan pikkasen turistihinnat! Joten ei tullut kauppoja.



Tämäkin oli olevinaan jonkinlainen "antiikki"-kauppa ja hinnat sen mukaiset. Olisi tuollainen aika pelottava makuuhuoneen seinällä .


Ja jos alkaa tämä digi-aika kyllästyttämään voi taas palata ajassa taaksepäin..
 


Kaduilta olisi saanut mitä vain sielu halajaa, mutta oli aika palata hotellille lepäilemään.

Seuraavana päivänä oli vuorossa ne kuuluisat sotilaat.
Meillä oli käytössä oma kuski, auto ja opas.Matkaa oli noin tunnin verran hauta-alueelle. Matkan varrella selvisi ikkunoiden kautta, että täällä kasvatettiin kaikki maan pomegrantit eli granaattiomenat.

Oppaamme selvitti matkalla kohteemme historiaa.
Voin kertoa että paikka oli yksi suuri turistirysä.Ensimmäisenä meidät ohjattiin myymälään, jossa tapasimme miehen, joka löysi aikanaan ensimmäiset todisteet haudasta. Olimme kuulemma todella onnekkaita tavatessamme hänet. Olisimme kuulemma saaneet mennä yhteiskuvaankin hänen kanssaan rahaa vastaan.
   
Sitten meidän piti ostaa melko hintavat sisäänpääsyliput ja myös liput golf-auton kyytiin. Kyllä luit oikein. Kaikki kuljetettiin hauta-alueelle golfautoilla vaikka matkaa oli pari sataa metriä ja takasin porteille tultiin kuitenkin jalkasin.  
Paikan päällä on kolme erilaista rakennusta, joissa voi käydä ihmettelemässä.Käytännössä hautojen ylle on rakennettu nämä valtavat rakennelmat.

En ala nyt tässä kirjoittamaan armeijan historiaa, koska useimmat teistä varmasti jo tietävät kaiken asiasta. Jos ei niin eikun googlaamaan.

Olihan se aika vaikuttava näky livenä. Kokoa on vaikea nähdä kuvista ja tv:stä.

Suurin osa sotilaista on vielä palasina ja odottamassa uudelleen kasaamista.










Jokainen pala täytyy numeroida ja merkata tarkasti, jotta ne voidaan palauttaa oikealle paikalleen. Ylhäällä kuvassa näkyy tuhkaa mustana tulipalojen jäljiltä.

Tässä "sairaala"-osastosta kuvia
Jäsenkorjauksen tarvetta..? 
Kauhea urakka joillain. Ei pysty edes kuvittelemaan työn määrää joka jo takana ja vielä edessäpäin. Pala palalta rakentaa näitä saviukkoja.

Tässä vähän pienemmästä hallista. Täällä vielä suurin osa maan alla piilossa. Tämä johtuu osittain siitä, että sillä lailla suojellaan sotilaita joutumasta tekemisiin ilman kanssa. Sotilaat ovat alkujaan hyvinkin värikkäitä, mutta värit katoavat alle tunnissa ilman erikoiskäsittelyä.
 


Tässä ainoa ehjänä pelastettu sotilas.


Huomaa kaikki yksityiskohdat ja vähän värejäkin jäljellä.
 
Vähän hajua kuinka valtavan kokoisia sotilaat ovat. Sotilaiden päähineistä pystyy päättelemään sotilaan arvon.




Paljon muitakin aarteita on löydetty haudoista. Tässä nämä suomeenkin kohta matkaavat pronssivaunut. Itse Keisarin mausoleumiin ei enää päästetä turisteja

Sitten taas hotellia kohti ja lounaalle.
 
Hotelliltamme meidät ohjattiin ystävällisesti paikalliseen ravintolaan kävelymatkan päässä. Paikka osoittautui helmeksi ja kävimmekin siellä kahdesti syömässä. Lapset tietysti voivat olla hieman erimieltä, koska kaikki oli hieman tulista. Paistetut dumplingit sentään maistuvat kaikille.

Tässä minun ehdoton herkku, jota en oikeastaan edes tiedä mitä se oli. Ehkä jotain tofua.

Ennen lähtöämme Xi´aniin, saimme pientä vihiä hotellin läheltä löytyvästä pop corn-kojusta. Totta puhuakseni ,emme olisi ikinä kokeilleet paikkaa ellei sitä olisi suositeltu.Sen verran ei-hygieeniseltä näyttävä paikka oli. Mutta lopulta kävimme aika montakin kertaa tällä luukulla. Kirjaimellisesti luukku seinässä.


Paikka tuntui olevan myös paikallisten suosiossa. Lapset tykästyivät mansikan ja voin makuisiin poppareihin. Kaikki siis tietenkin makeita. Noin 2,5litraa maksoi alle euron.

Lapset hotellille kylpemään ja naposteleen poppareita ja me Artun kanssa kävelylle. Kartasta olin huomannut ,että hotellin lähellä olisi silkkitien aloituskohta, joten olihan sinne pakko mennä.

 Matkan varrelta napattu kuva.

 Kaupungista voin kertoa, että Shanghai tuntui tämän matkan jälkeen todella puhtoiselta ja ihanalta paikalta asua.


Paikalliset sedät lintuja ulkoiluttamassa?



Näkyi siellä Tai Chin harrastajia ja tässä kuvassa jotain minulle tuntematonta harrastavaa.

Siinä se nyt sitten oli kivilaatalle kirjoitettuna aloituspaikka. Piti ottaa kuvakin tuosta kohdasta missä näkyy armas kotimaamme.

Paikan päällä löytyi tämä valtava kivipatsas kuvaelma silkkitiestä. Upea! Yllättäen kiinalaiset kiipeilivät ja lapset leikkivät sen päällä ja väleissä.










Paikallista musisointia. Saapuessamme puistoon oli nainen laulamassa ja lähtiessä mies. En ole koskaan kuullut mitään niin kamalaa. Soitanta oli normaalin kiinalaisen kuuloista, mutta tuo laulu... Yritin ikuistaa ilmeen, joka kuvastaisi ääntä. Se kuullosti kidutuksen ja ärjynnän välimuodolta.


Takaisin hotellille ja iltakahville.

Kahville oli lähdettävä muurien sisäpuolelle. Yllättäen taas löytyi Starbuckseja! Mutta saapahan aina sitä mitä tilaa.
Miten niin kiinalaiset eivät juo kahvia? Paikat olivat aina aivan täynnä.


Iltakuvia muurien sisäpuolelta.
 

Lopulta oli lähdettävä yöksi hotellille, mutta se ei ollutkaan niin helposti tehty kuin luulisi. Kaikki muutkin olivat liikkeellä, eikä yhtään taksia vapaana. Jalat aivan väsyneinä, puoli tuntiakin tuntui ikuisuudelta. Autoja kyllä pysähteli vierelle tarjoamaan kyytiä, naurettaviin ylihintoihin.

Lopulta yksi tuk tuk stoppasi ja tarjosi kyytiä. Myös valtavaan ylihintaan takseihin nähden, joten hylkäsimme hänet. Taas odoteltiin ja lopulta lähdimme kävelemään hotellia kohden... ja näimme uudelleen tuk tuk miehen. Reetta lähti lempipuuhaansa eli tinkaamaan.  Lopulta mies antoi jopa 1 rmb: tä alennusta Reetan sinnikkyydestä johtuen ja hyppäsimme kyytiin. 

Artun ja Alinan eka tuk tuk- matka. Pientä hermostuneisuutta ilmassa. Kuvan laatu johtuu myös kyydistämme... tärinää, heiluntaa
 jne.
Perille päästiin nopsaan ja kuskin iloksi maksoimme koko summan mutisematta ja ilman alennuksia ;-D
,

31. lokakuuta 2012

Radikaalia Shanghaissa

Lokakuu oli meillä lämmin ja aurinkoinen, noin periaatteessa. Kuukausi alkoi mukavasti loman merkeissä. Jotta lapset eivät olisi täysin tylsistyneet, täytyi keksiä puuhastelua. Eli keilaamaan. Hintakaan ei ollut päätähuimaava; n. 30€ koko perheeltä 2tuntia kenkien vuokrauksen kanssa.

Samassa MinHang Sport Centerissä löytyi myös muuta kivaa lapsille ja lapsenmielisille.

 
lkähän puuhastellessa tuli, joten suuntana HongMei Lu:n pedestrian street. Iltaisin Shanghai on parhaimmillaan. Valitsimme, aikuisten toivomuksesta tällä kertaa, Iranilaisen ravintolan.
Ruoan laatua kautta makua emme jää kaipaamaan. Kyllä se syödyksi tuli kuitenkin...
Puitteet olivat kuitenkin syy tähän paikkaan tulemiseen. Saa istua ilman kenkiä tyynyjen ympäröimänä.

Vesipiippua oli tietenkin kaikkien kokeiltava, kun kerran tarjolla. Toiset "kokeili"sitten hieman enemmän ja toiset vähemmän. Ei oikein onnistu edes omppuhöyryjen hengitys tällaiselta hinkusta- toipuvalta. Lisähuomautuksena, että kukaan meistä ei ole tupakoitsija. Yllä melko normi kuva tästä parista, joista se on lähes mahdottomuus. ;D

Olut ei ollut "kunnollista" ruokapaikassamme, joten siitä suuntaus saksalaiseen bierstubeen.

Taidekuva Arthurista

Lomalla täytyy tietysti käydä shopppailemassa nuorison pyynnöstä.

Grillailua sisätiloissa, namskis
Lammasta, nautaa, munakoisoa,perunaa, banaania,jne.


Radical Design Week Shanghai 2012
Suomalaista suunnittelua kiinassa.Kuukauden huipputapahtuma Shanghaissa.

Näyttelyn avajaiset; tarkkasilmäiset saattoivat bongata tuttuja MTV3 aamutv:stä.


Jos vain pukki muistaisi jouluna parilla kengällä.. (Minna Parikka)



 Rebekan 12v. syntymäpäivää juhlistettiin leffailtapäivällä kavereiden kanssa. 


Lokakuun huipennuksena tietysti Halloween!
Alina noita-akkana. Muista en kuvaa saanut, koska häipyivät kavereidensa kanssa..., joten saimme kierrellä kahdestaan karkkia kerjäämässä.

Klubitalollamme oli jonkinlainen pukukisa, mutta emme jääneet sinne ihmettelemään. Karkkia kertyi ainakin toista kiloa...
Upeita oli koristeet monessa talossa, oli vain liian pimeää minun puhelimen kameralle .
  

10. lokakuuta 2012

Aika kiinalainen juttu

Yleisön pyynnöstä laitan oman erillisen blogin häistä.

Päivää ennen häitä kuskimme toi (ehkä) bestmanin kanssa tällaisen kirjeen Artulle.
Kirjeessä kuskimme kehui Arttua ja pyysi häntä pitämään häissä puheen. Puheen he tekisivät valmiiksi puolesta. Eipä siinä ollut vaihtoehtoja sanoa EI. 

Vähän ennen lähtöä.. jollakulla yllättäen taas silmät kiinni ja tässä kuvassa vähiten.

P.S Kuvia kannattaa klikata niin saa ne erilliseen näkymään ja suurempina. 

 Saavuttuamme paikalle meidät napattiin ensimmäisenä yhteiskuvaan morsiusparin kanssa. Sulhasen äiti yllätti halaamalla tytöt ja antamalla heille punaiset kuoret. Eli rahalahja naimattomille (100rmb).

Sitten vain odoteltiin mitä tapahtuu...

Ikkunoista hieno näkymä Pudongin puolelle ja illan pimetessä hienot valaistukset. En tiedä saako selvää, mutta joki menee takana ja illalla siinä kulki "ruotsin"laivoja.. ;)

Lisää odottelua...ja taustalla soi koko ajan täysillä hissimusiikkia ja jotain kiinalaista päällekkäin..

Pikkuhiljaa alkaa väkeä saapua saliin.

Isän ja pojan viimehetken tarkistuksia

 Neito kauniissa morsiusneidon asussa, vaikka ei morsiusneito ollutkaan.

 Viimein asiaan. Sali pimenee ja musiikki vaihtuu ja morsian saapuu saliin. Äiti ja isä asettavat hunnun paikoilleen.

Isä lähtee saatille..

viimein sulhasen kainalossa...

 Ensimmäisenä ohjelmanumerona aletaan kaataa kuohuvaa lasipyramidiin. Mutta ei tietoa mitä juomille ja laseille sitten tapahtui... ei niitä ainakaan kukaan salissa juonut?

Tuli illan pääesiintyjän vuoro! Eli (isoveli/ isä) todistaja ja puheenpitäjä. Välihuomautuksena,joka ohjelmanumeron alkaessa/vaihtuessa, vaihtui musiikki. Hissimusiikki vaikeni ja alkoi soida (täysillä)amerikkalaista elokuvamusiikkia aina teemaan sopivasti. Artulle taisi tulla jotain todella mahtipontista, kuten Rocky tai vastaavaa. Aika huvittavaa oli seurata mikä biisi oli aina valittu.

Tässä puheen kopio

 Viimein itse asiaan eli vihkivaloihin. Niin ainakin luulen tapahtuneen...

Morsiuslapset ja sormukset. Morsiuspoika muuten yritti koko aiemman illan kaataa kaikki takana näkyvät rekvisiitat juoksemalla ja repimällä verhoja.

 Ja sitähän kesti ja kesti ja kesti... varmaan joku onnellisuuden tae mahdollisimman pitkään suuteleminen

Häämaljojen kohotus, jonka jälkeen morsian poistui paikalta ja sulhanen alkoi syödä/juoda/tupakoida ja seurustella

Pieniä näytteitä mitä oli tarjolla. Ei kuvattu mitään meille "normaalia". Alkupaloina mm. kieliä. Ei niissä paljon mitään syötävää ollut eivätkä oikein millekkään maistuneet.

Normaalein tarjottava lapsille oli alkupalana parsaa. Keskimmäisellä lautasella oleva ei koskaan selvinnyt mitä se oli, eikä sitä maistettu.Ei havaintoa oliko se lih/ kala/ kasvis. Kaksi kiinalaista uskaltautui maistamaan, mutta ei muut. Pöydissä oli aina kymmenen ihmistä.

Seuraavaksi morsian taas saapui paikalle punaista mattoa pitkin, mutta nyt sinisessä asussa ja ilman kruunua. Ohjelmassa oli tämän kynttilätelineen kynttilöiden sytytys.

Jonka jälkeen vanhemmat pyydettiin paikalle ja heiltä kyseltiin vuoronperään jotain. Emme tiedä mitä. 

Tämän jälkeen kaikkein kummallisin tapahtuma eli hääkakun leikkaus, jonka jälkeen morsian taas poistui paikalta...
 
 Outoa oli se, että kakku jonka puolesta olimme pelänneet pikkupojan riehumisen vuoksi, olikin feikkiä! Mikäpä tässä maassa ei olisi ?
Eli kakunleikkaus oli vain kuvien ottamista varten ja sitten se kannettiin pois. 


Pari kuvaa pääruoista. Tässä kaunis annos jotain merenelävää ja pakchoita sekä nuudelinippuja. Oli muuten hyvää. Nuudeli kelpasi myös Alinalle, joka muuten hyvin pitkälle paastosi...

Tässä aika outo yhdistelmä. Kypsennetty osteri, jonka päällä vaniljanmakuista puddingia. Rakenne kuin mannapuurolla. Söin osterin, mutta pudding ei maistunut.

Muista pääruoista sen verran, että söimme runsaasti myös kalaa ja ankkaa ja muita mereneläviä, jotka olivat taivaallisia. Poikkeuksellisen laadukasta ja hyvää. Ruokalajeja oli kymmeniä. Oli jälkiruokaakin, sellaisia pieniä kakku-annoksia ja hedelmiä, vain kahvi puuttui.


Morsian pukeutui viimeiseksi punaiseen.En tiedä mitä lavalla tapahtui, siis emme ymmärtäneet.
Loppuillan he kiersivät pöydästä pöytään nostelemassa maljoja. Kaaso kantoi perässä viinipulloa ja tupakka-askia. Pullosta aina täytti morsiusparin lasit ja morsian tarjosi tupakkaa miehille. Asiaan kuului, että morsian sytytti tupakan. 
Tunnin päästä alkoi sulhanen olla jo aika hyvässä kunnossa. Morsian ei niinkään vaikuttanut...
Morsiusparin kanssa piti aina ottaa pohjanmaan kautta kun tulivat pöytään.

Meidän onneksi pöytäseurueemme kiinalaiset eivät juoneet ollenkaan alkoholia. Tästä johtuen emme joutuneet nostamaan yhtään ylimääräistä maljaa, kuten muut pöydät tekivät. Tarjolla olisi ollut viiniäkin väkevämpää...
Kotiinviemisiksi saimme vielä kolme kaunista kukka-asetelmaa ja hääkarkit kuvan violeteissa rasioissa.