VUOSI 2012 (Tammi-Touko)

 

Oi Ihana Toukokuu

18.05.2012 - 03:13

Perinteinen Sport Day alkamassa . Vielä intoa piukassa ja reippaana. Lämpötilakin jokseenkin siedettävä aamulla, ehkä noin +26.

 Vesipallon kuljetusta, riisipussin heittoa...
 

Viestijuoksua, munankuljetusta jne..


 

Keli oli kuuma ja vettä tarvittiin niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Lounaan jälkeen olikin laitettava pillit pussiin, koska saaste-arvot liian korkeat ulkoiluun. Mielestäni pelkkä kuumuus olisi riittänyt syyksi jäädä sisälle. YLi +30 !
Alinan punainen House taisi tulla toiseksi. No, kisaa jatketaan vielä virallisemmilla lajeilla myöhemmin, kelin taas salliessa.

Tulipa käytyä retkellä. Kiina-kouluni järjesti retken luomumarjatilalle. Aikomuksena oli kerätä kirsikoita. Pöydällä esillä tilan tuotteita; hunajaa, mustikoita, karhunvatukkaa, vadelmaa, kirsikoita, mustikkamehua ja säilöttyä mustikkaa. Ainoastaan kirsikat olivat tuoreita ja tämän vuoden satoa, muut marjat pakasteita. Hyvin näytti muille jäiset marjat kelpaavan. Mielstäni ne ei jäisinä maistu millekkään, mutta mitäs minä tietäisin.

Yllä kuva mustikkapellosta. Marjat vielä raakileita. Eivät oikein muut tuntuneet tietävän mustikoiden luonnollista tapaa kasvaa varpuina metsässä. Meitä oli kaksi suomalaista matkassa vähän valistamassa väkeä.

 
Päivän paras hetki oli tämä tässä. Eli olivat tyhjentämässä mehiläispesiä. Ilma oli kovin sateinen, joten sai hyvät savut aikaan.

 
Menimme tietenkin ihmettelemään heidän touhuaan ja kuvaamaan. Alkoivat jakaa meille kennon palasia imeskeltäviksi. Kaikki tutut tietävät minun inhoavan hunajaa ja siitäkin huolimatta oli pakko kokeilla. En muista mitään niin hyvää maistaneeni aikoihin. NAM!
Ilmeisesti sitä täytyisi alkaa mehiläisviljelijäksi myös.

Tämän jälkeen saimme kenkien päälle muovisuojukset ja sitten puiden alle. Keli todellakin sateinen, joten olimme aivan kuin uitettuja koiria hetken päästä. Siksi ei kuvaakaan tästä riemusta. Touhu oli märkää ja kuraista.

  

Tässä lopputulos. Marjat todella minikokoisia ja hyvänmakuisia. Joku voisi sanoa niitä happamiksi, mutta ei niin happamia kuin suomessa kasvavat. Pettymys oli suuri kun kuulimme, että saamme vain kaksi pientä rasiaa mukaamme. Olimme suorastaan raivoissaan. Niistä ei paljoa jäänyt kerrottavaa. Jos olisin halunnut kaikki keräämäni marjat eli muutamia ylimääräisiä rasioita se olisi maksanut minulle yli 10€ lisää!! Sinne jäi marjat ja tuli paha mieli.
Suomalaisille Angry Birdeille jäi huijatuksi tulemisen maku suuhun. Meille kun tuossa reissussa ei ollut muuten mitään eksotiikkaa. Toisille saattoi ehkä ollakin, koska oli hankaluuksia tunnistaa kirsikkaa mustikasta. ;D

En tiedä teistä, mutta mielestäni talon seinä näytti koomiselta housujen kanssa. Kuka sinne kiipesi ja unohti/ jätti housunsa ?

Juhlistimme sisareni syntymäpäivää jälkikäteen mansikkakakulla ja taivaallisella palkitulla Oolong- teellä.

Tässä päivänsankari tutkiin Mimin kanssa luuria.

Aina yhtä mielenkiintoista ilmoittautua vapaa-ehtoiseksi koulun retkille. Tällä kertaa tutustuimme lähimpään palolaitokseen.

En tiennyt oliko sisällä sallittua kuvata, joten räpsin salaa puhelimella kuvia. Tässä makuusalista, jossa asusti kuusi miestä. Päivällä sängyt pitää olla kuvan mukaisesti pedattu ja pöytälaatikot auki tarkistuksia silmällä pitäen. Ei ollut näillä nuorukaisilla liikaa omaisuutta mukanaan. Joutuvat asumaan siellä ilmeisesti kaksi vuotta. Joka aamu harjoitukset ja herätys kesällä 5.30 ja talvella 6.00.

Lapset luulivat olevansa vankilassa ja minusta vaikutti enemmän armeijan touhuilta.

Tässä meille esitellään kaasunaamareita. Pikkasen näyttää minun silmääni antiikkisilta, tiedä häntä?

Lopuksi lapset saivat nousta autoon ja pukea kypärät päähänsä.

Loppuun vielä kuukauden luontokuvia kotikadulta.

Tässä kuvia niistä kadun varrella olevista puista joiden nimeä en tiedä. Ikivihreitä ainakin ovat. Kukat kukkivat todella lyhyen aikaa.

 

Ihanaa Äitienpäivää!

13.05.2012 - 03:50

Oikein lämmintä ja aurinkoista Äitienpäivää kaikille äideille!

Koska emme pääse paikalle halaamaan ja onnittelemaan tässä kukkatervehdyksemme.
Toukokuu on ollut tuoksujen juhlaa. Ilmassa on ollut huumaavaa tuoksua jo viikkoja. Mukavaa poikkeusta normaaliin Shanghain ilmaan. Sitruspuiden tuoksu leviää tuulen mukana kaikkialle ja iltaisin vielä voimistuu. Nyt äitienpäivänä alkaa olla jäljellä valitettavasti enää rippeet. Valitettavasti tuoksua ei pysty liittämään tähän tervehdykseen.











Amerikan koulua ympäröi aidat, jonka väleistä ryöppyää ruusuja, joka suunnalta. Värejä ja lajeja joka lähtöön; punaista, valkoista, keltaista, vaaleanpunaista ja jotain niiden välistä.

 

Hellivän lämmin huhtikuu

08.05.2012 - 11:17

Asuinalueemme on kukkinut ja viheriöinyt tänä keväänä upeasti. Juuri niinkuin näillä leveyksillä kuuluisikin. Lämpöä ja auringonpaistetta.

      


Kukinnat alkoivat kirsikoista ja persikoista, aina yhtä herkkää.
Teinkin jo aiemman päivityksen meidän huhtikuun matkasta lähikaupunkiin, Hangzhouhun.




Lomaviikon jälkeen koululla vietettiin kirjaviikkoa. Viikon aikana perehdyttiin kirjallisuuteen kunnolla ja lasten vanhemmillakin oli mahdollisuus käydä lukemassa oman maansa kirjallisuutta lapsille. Jostain kumman syystä en sitten käynyt lukemassa.

Viikon huipennus oli Book Week Parade. Jokaisen kuului pukeutua haluamakseen kirjan hahmoksi. Meillä liikkeelle lähdettiin ennemminkin toteutettavuuden mukaan. Alina olikin helppo tapaus ja halusin ehdottomasti hänen edustavan suomalaisuutta jälleen. Pikku- Myy olikin siksi luonnollinen valinta. Luonteellahan ei ollut mitään vaikutusta . Alina vei mukanaan koululle myös Muumi-kirjan, jota olivat suurella mielenkiinnolla luokassa opettajan johdolla ihmetelleet.

Rebekka olikin hankalampi, koska kaikki hänen lempihahmonsa pukeutuisivat aivan normaalisti. Eihän siitä kukaan mitään ymmärtäisi. Lopulta oli turvauduttava Halloween- rekvisiittaan.


   

Ulkona oli sen verran kylmä juuri sinä aamuna, joten paraati siirrettiin sisätiloihin. Kuvissa Alinan luokkakavereita asuissaan. Myös kaikkien opettajien oli pukeuduttava kuten kuvasta näkee.





Angry Birds asu oli varmasti yksi eniten kuvattuja, mutta itse vain ihmettelin onko niistäkin kirjoja jo kirjoitettu?

Kirjaviikon jälkeen jouduimme hyvästelemään Rebekan viikoksi. Hänen ikäluokkansa kävi tutustumassa Xiamen nimiseen rannikkokaupunkiin. Laitan tähän alle ohjeet kuinka päästä katsomaan kuvia reissusta. Linkkiketju on pitkä, mutta jos enemmän kiinnostaa. Voin ehkä toiste ladata kuvia enemmän hänen omalta kameralta, kunhan kerkeän.

http://learning.bisspuxi.com/
---> Login --> username : moodle-guest ,  password: bisspuxi
--> KS2 --> Year 6 --> Xiamen 2012

Tuonne asti kun selviää pitäisi löytyä päiväkirja matkalta ja kuvia reissusta. Tarkemmin Rebekan ryhmä oli Mr. Shrewsbury. Eli ei tarvi ihan kaikkia kuvia selata. Matkan toisen päivän kuvat eivät kyllä löydy ryhmän johtajan nimellä.





Äiti sai tuliaiseksi näin suloisen sammakon. Olen aina halunnut tuollaisen. Se on sellainen taikasammakko, joka kuuluu aina tee-seremonioihin... Raha suussa tuo onnea.





Rebekan luokkaretken jälkeisenä ensimmäisen aamuna reippaina suunnistimme kohti Suomi- koulun teemapäivää. Itse henkilökohtaisesti kuuluin valmistelevaan toimikuntaankin, Lucky me.. No, olin sopivasti töissä koko edeltävän viikon, että se niistä valmisteluista .

Suuntasimme kohti Shanghai Science and Technology- museoa. ELi eräänlainen HEUREKA. Tästä paikasta on ollut joskus ennenkin puhetta täällä blogissa.

http://www.sstm.org.cn/kjg_web/html/kjg_english/portal/index/index.htm

Meillä oli tietysti koko poppoo mukana Reetta mukaan lukien, vaikkei Suomi-koululainen olekkaan. Arttu ja minut oli täystyöllistetty. Itse johdattelin neljän tytön ryhmää rasteilta toisille. Teemana koulussa on kevään ajan ollut Suomen luonto ja -eläimet, vuodenajat, sää jne. Siitä johtui retkemme kohde.


       

Norsuthan kuuluvat oleellisesti suomen luontoon, vai kuinka? Löytyihän sieltä paljon tuttuakin, mutta kuvaus oli hankalaa hämäryydestä ja väenpaljoudesta johtuen. Päivän päätteeksi jäimme vielä oman perheen voimin kiertämään muita kohteita. Vasemman puoleisessa kuvassa Alina kiskoo käsillä itseään ylös ja sitten alas. Oli kiinalaisilla taas kiehtovaa, olimme taas suurempi nähtävyys kuin itse museo. Etenkin kun porukassa paljon oikeita pellavapäitä.




Hieman ennen vappua Reetta yllätti meidät iloisesti heräämällä aikaisin ja tarjoamalla meille Brunssin. Tarjolla oli vihannes- frittata (munakkaan tapainen), amerikkalaisia pannareita aprikoosi- kompotin kera sekä perunaraaste pannareita omena-kompotilla.
Frittata taisi olla kaikkien suosikki.




Tässä vielä äidille syntymäpäiväkukkaset kuvan muodossa jälkikäteen!
Hyvää Syntymäpäivää! Shēngrì kuàilè!

Voi päivitys sentään!

26.04.2012 - 13:51

Nyt meni hermo ja sen kyllä huomaa!!! Taas teki vuodatus kepposet. Juuri kun sain päivitettyä , kaikki katosi taivaan tuuliin. Ihan pikkasen raivostutti. "#¤"#%¤%&#%/
Jos ei olisi ilmainen palvelin olisin jonnekin antanut palautetta ja raivokkaasti.

Rakas aviomieheni lohdutti ja toi lasin viiniä. Näillä eväillä aloitan uudelleen.

Maaliskuu meni niin haipakkaa, että jäi suosista päivitykset tekemättä. Mutta nyt pakko ryhtyä toimiin ennenkuin on huhtikuukin loppu. Eikä mikään pikkujuttu saada kaikkea edes suurinpiirtein kohdilleen ja aikajärjestykseen. Joten aloitetaan taas alusta...

Maaliskuu aloitettiin vauhdikkaissa merkeissä Suomi-bileissä. Se tarkoitti saapumista baariin, virvokkeiden nauttimista ja suomalaista Live-musiikkia suomalaisten seurassa .

      
Illan päätähti oli MAD l. Melko Akustinen Duo. Sitä ennen yleisöä oli lämmittelemässä suomalainen bändi Pekingistä sekä talon oma bändi. He onnistuivatkin lämmittelyssä todella hyvin. Toiset soittivat kaikki vanhat suomalaiset suosikit ja toiset kaikki ulkomaiset hitit. Käsittämätöntä kuinka pienistä kiinalais"tytöistä" lähtee niin uskomaton ja syvä ääni.
Illan pääsolisti Pauli Hanhiniemi sen sijaan ei ihan onnistunut yleisön innostamisessa. Perinteinen suomalainen musiikki niin kovin melankolista ja masentavaa. Oli aika mielenkiintoista selittää sanoituksia Amerikkalaiselle.

   

Tyttöjen koululla oli jälleen vuosittaisien musikaalien aika. Vanhempien oppilaiden Much ado about nothing: Shakespeare ja nuorempien oppilaiden Wind in the Willows l. Kaislikossa suhisee. Molemmat esitykset olivat taas menestyksiä. Uskomatonta kuinka saavat lapset yltämään tälläisiin suorituksiin niin lyhyessä ajassa ja vielä kaiken muun koulutoiminnan lisäksi. Nämä ovat aina yhteisprojekteja, joissa toiset tekevät taidetunneilla lavasteita, toiset pukuja, yhdet laulavat ja toiset hoitavat musiikin tuottamisen jne.


Taas on tullut menestystä meidän perheeseen. Lapsilla oli koulussa Kansainvälinen Matematiikka-viikko, joka huipentui Internetissä pidettäviin kilpailuihin. Meilläkin siihen harjoiteltiin ahkerasti (Rebekka/Alina). Välillä vastassa saattoi olla toinen koululainen vaikkapa suomesta! Valitettavasti meidän tytöillä maana näkyi kiina.
        
 Viikon viimeisenä päivänä lapsien piti pukeutua matikka-aiheiseen paitaan.
Itseäni hieman jo ottaa pattiin nämä kaikenlaiset värkkäämiset, joten ehdotin Alinalle voisimmeko tuunata vanhasta uutta. En mitenkään olisi halunnut ostaa taas uutta paitaa sutattavaksi. Pohjana oli siten kansainvälisyyyspäivältä paita, jossa edessä suomenlippu ja takana tekstit SUOMI- Finland   Joten..
Alina antoi minulle ohjeet mitä paidasta pitää löytyä ja minä toteutin neidin ohjeet. Hän halusi etupuolelta löytyvän "hundred square" eli neliö missä numerot 1-100. He käyttivät tätä apuna koulussa opetellessaan isompia lukuja ja niiden yhteen/vähennyslaskuja. Halusi myös laskutoimituksia ja hänen omia mittojaan. Taakse halusi erilaisia matematiikan "merkkejä".
Lopputuloksena sai sertifikaatin parhaasta paidasta. Aika hyvin vai mitä? Olemme tosi hyvä tiimi Alinan kanssa. Valinnan teki koulun johtaja eikä luokanvalvoja. Itsekin olin tyytyväinen, koska saimme samalla tuotua julki suomalaisuutemme.

Maaliskuussa saapui myös kevät ja hieman kuivemmat kelit talven sateiden jälkeen. Eihän sitä sitten voi pysyä ulkoa poissa, kun ilmat paranee. Tässä kuvia kävelyiltämme.

       
Ne teistä, jotka ette käytä Facebookkia tässä kuva meidän köyhälistönaapurin autosta. Raukat kun ei ole varaa ostaa kuin kaksipaikkainen auto... Itse ottaisin mieluummin tuon ainakin nelipaikkaisen ja sivuvaunullisen .

       

Tämä kevät on ollut siitä ainutlaatuinen verrattuna viimevuotiseen että kukinta on ollut jotain uskomatonta. Talvella tuli riittävästi vettä ja kaikki kukoistaa nyt niinkuin pitäisikin. Lämmintä ei silti ole ollut vielä liiaksi. Kuten kuvasta näkee alkukuusta tarvittiin vielä toppatakkeja, tai sitten meistä on tullut jo aivan kiinalaisia?

Illantullen on aika palata kotiin päin.


Saimme viimein myös aikaiseksi mennä silmälasitorille hankkimaan uudet kakkulat. Siellä olikin sitten valinnan vaikeus edessä. Kaksi kokonaista kerrosta pelkästään pokia. Alinan ollessa matkassa mukana se vähän nopeutti tätä prosessin vaikeutta. Lopulta saimme 6 kpl silmälaseja ja yhdet aurinkolasit ja kaikki n. 200 € Näistä kahdet oli tummuvat lasit. Tällä hinnalla kannattaa jo tulla suomesta asti hakemaan lasinsa. Ihan vain tiedoksi kaksitehot maksaa n.55€, aurinkolaseina tai ilman, kaikilla herkuilla.


 Alla kuva lehdestä, jonka perusteella voisi päätellä täältä löytyvän jostain kiinalaista "jäsenkorjausta". Itse en ole vielä kuvanmukaista hoitoa täällä saanut, mutta sinne päin.




Sitten koitti Maaliskuun kohokohta, jota olikin jo odotettu aikas kauan.
Vieraita Suomesta!



Rankan reissun jälkeen täytyi viedä vieraat kaffelle. Mukana myös Barnaby Bear koulusta. Tämä karhuherra kiertää lapselta toiselle vuorollaan.

      

Barnaby pääsi viikonlopun aikana myös Suomi-kouluun. Kaiken reissaamisen jälkeen täytyy seikkailut dokumentoida, jotka sitten jaetaan luokassa muille oppilaille. Vieressä talon spelling -mestari, joka seuraa ja korjaa oikeinkirjoitustani.

       

Minnekkäs muualle olisimme vieraidemme kanssa suunnistaneet kuin silmälasitorille. Nyt oli jo suunnattomasti kokemusta, joten tinkaamiseenkin meni enemmän aikaa. Mutta lopputulos loistava! Samasta rakennuksesta löytyi myös kokonainen kerros pukuliikkeitä. Onnistuimme löytämään melko laadukkaan oloista, melko mukavaan hintaan.

Silkkitorikin on nyt löydetty ystävällisen naapurin opastuksella. Ilman häntä siellä kangastorin sekamelskassa olisikin päässyt eksymään, eikä ainakaan minulla olisi ollut hajuakaan keneen voi luottaa. Hinnatkaan ei päätä huimanneet (reilu 5€/m).

ZhuDi Towniin on tietysti pakko tutustua kun kerran tänne on raahautunut. Eihän sitä muuten tiedä mitä paikallinen meno on. Eli tässä taas lainailen omin lupineni Leenan kuvia, koska ne oli niin kivoja. Enkä ole aiemmin paljoa kuvia alueelta laittanut blogiin.


  

Näiltä kujilta voisi vaatekaappiaan täyttää aivan rauhassa, koska hinnat alkaen n.2€ kappale. Oikealla tarjolla suurta paikallisten herkkua eli sokeriruokoa. Myyjä kuorii ja pilkkoo sen valmiiksi ja eikun nakertamaan.

        

Sisällä torilla on tarjolla kaikkea mitä huushollissa voi tarvita ruoanlaitossa. Munia joka väriä ja kokoa ( kana, ankka, viiriäinen jne.) Rehut kauniisti vihertävien valojen alla, jotta näyttäisivät herkullisimmilta.

       

Mereneläviä joka lähtöön. Tuoretta lihaa iloisilta myyjiltä. Kuvan ottopäivänä ei ollut tarjolla koiraa, mutta possua senkin edestä. Ayimme ostaa lihat samanlaisilta toreilta. Paremman makuista se on kuin kaupan valmiiksipakatut.

        

Sisätiloista löytää myös vaatteet ja lelut ja kengät jne. Lankojakin näytti olevan. Vasemmalla näkyy pikkukoju, josta saa kaikkea kuivatavaraa. Siemeniä, pähkinöitä, mausteita, kuivattua kalaa/äyriäisiä, sieniä, pesusieniä, papuja jne. Näitä kojuja löytyy kaikkialta. Niistä itse yleensä haen chilit ja valkosipulit.

       

Ulkona myydään hedelmät ja elävät (kanat, ankat, kilpikonnat jne. Sieltä saa valmista ruokaa. Kutujen varsilla löytyy myös lisää vihannesmyyjiä, jotka kasvattavat rehunsa omissa pihoissaan / maanteiden varsilla? Ananakset näyttäisivät maksavan n.1€ /2kpl.



Onkohan nämä tarkoitettu pataan vai lemmikiksi? On ainakin kokoja mistä valita.



Rankan päivän päätteeksi koko perhe suuntaa matkansa illalliselle. Yllättäen lapset tilaavat vain pastaa ja purilaisia.


Matkalaisemme suuntasivat arkipäiviksi kohti Pekingiä. Upeaa kuulemma oli ja aivan kauheasti nähtävää. Pakko tulla uudelleen. Aina parempi meille



Tuliaisina tuli kauniita kuvia erilaisista paikoista /tehtaista joissa tehtiin upeaa käsityötä. Olisikohan se minunkin aika alkaa täydentää itse korurasia kokoelmaani?
Tai ehkä ennemmin kokonainen korukaappi ja lipasto, jonka päälle asetella kaikki entiset rasiat .




Saanko esitellä uusimman siskoni (kerran jopa tyttäreni; melkein jopa mahdollista). Näin meille kerrotaan. Toisinaan olen myös iso-äiti, koska Joyn tytär haluaisi olla joko Alinan sisko tai Reetan tytär. Joten onko kuvaaja isäni/isämme? Siinäpä kinkkinen kysymys?


            

Alinalla oli jälleen yhdet synttärit. Näitähän täällä riittää. Näille kekkereille en kyennyt sanomaan EI, koska äiti oli kuluttanut niihin 20 000rmb:tä. Olisin kyllä periaatteessa kieltäytynyt, koska ei ollut kyseessä edes Alinan luokkakaveri vaan hänen pikku-siskonsa. Teemana oli dinosaurukset, kuten pyrstöstä voi päätellä.




Kuvassa näkyvä pomppulinna oli suuruusluokaltaan sitä, että varmasti vienyt suurimman osan budjetista. Ei mahtunut edes kuvaan. Paikalla oli myös jos jonkinmoista viihdykettä ja viihdyttäjää. Ensimmäiseksi vanhemmille kerrottiin, "ellet halua olla lasten parissa, poistu takapihalle missä tarjolla virvokkeita". 


          

Tottelimme käskyä empimättä. Ystäväni tuntuvat olevan samanlaisia kuin itsekin, joten käskyä ei tarvinnut toistaa. Muita ei takapihalla sitten tavattu vähään aikaan. Huomauttaisin vielä, että nämä herkut oli tarkoitettu vain vanhemmille.

 

Emme kuitenkaan ymmärtäneet tuota vanhempienpöytä ajatusta aivan kirjaimellisesti. Joten meidän kolmen lapset kävivät aika pian herkkuihin käsiksi. Vas. Mimi, Joely, Alina ja Max. Oltuamme jo ainakin kaksi tuntia lapsille ei olisi tarjottu vielä mitään. Me olimme jo aiemmin päättäneet lähteä aiemmin, koska meillä vieraita. Siinä vaiheessa emäntä kertoi kakun olevan vasta tulossa ja se olisi ollut dinosauruksen mallinen. Päivänsankarikin nähtiin vain vilahdukselta.
 

              


Viimeiset päivät kiertelimme pakollisia Shanghai nähtävyyksiä, kuten Bund. Samalla saimme noudettua uudet pokat matkalaisillemme, kuten kuvista näkee. Perusvoimakkuuksilla linssien hiomisessa menee vain tunti tai kaksi, mutta kakstehoissa n.5pv.




Yksi päivä hujahti Yu- Gardenin lumoissa ja kujilla. Alla kuva ravintolasta, jonne viety jo lähes kaikki vieraamme syömään. Samaan paikkaan, jossa kaikki nimeä tekevätkin käyvät.( Obama, Queen of England, Fidel Castro jne.)

             


Kotiin metro-asemalta tultiinkin vähän eksoottisemmin TukTukilla. Hieman ahdasta saattoi olla ja nopeampaa kyyti olisi ollut kävellen, mutta jalat ei enää jaksaneet.

Upeaa olivat nämä päivät, ei voi muuta sanoa. Sydämellinen kiitos siitä "vieraillemme".
Tervetuloa taas!


             

Arjen palattua uomiinsa, ystäväni Francis kutsui meidät kyläilemään. Laitoin pari kuvaa, jotta saa vähän käsitystä millaista hieman varakkaampien kodeissa on. He kuitenkin asuvat kerrostalossa, joten eivät aivan kauhean leveillen.

      





Matkalla kotiin näimme kioskinmyyjän harrastuksensa parissa. Mielenkiintoista, eikö?


Loppuun pari kuvaa kauniista maaliskuun kukkasista omassa pihassa

Keväinen Hangzhou haudan lakaisu päivinä

07.04.2012 - 10:07

Jälleen kerran lähdimme liikkeelle kaikkien kiinalaisten kanssa samaan aikaa. Artulla oli kolme arkivapaata, jotka tietysti käytettävä hyväkseen. Yhdistimme voimamme ystäväperheen kanssa ja kohti rautatie-asemaa. Emme olleet etukäteen varanneet lippuja, koska junia oli menossa tiuhaan tahtiin kohti määränpäätämme. Tässä onkin sitten jatkossa opittavaa.

     

Itse olin vielä kaupan päälle ollut jo pari päivää kuumeessa. Kuvissa tunnelmaa Shanghain Hongqiaon rautatie-asemalta. Kellon ajoista voi päätellä,että jouduimme tovin odottelemaan. Saavuimme asemalle  puoli kymmenen maissa ja juna lähti n.puoli kaksi. Tytöt olivat kuin pikku-enkeleitä, koska niin kiltisti odottelivat. Tietysti välillä käytiin nauttimassa asemalla lounasta.



Tilaa oli vaikka muille jakaa, koska ainoat vapaat liput löytyivät ykkösluokasta. Muuta iloa ei niistä lipuista sitten ollutkaan. Ei edes vettä tarjoiltu :( . Matka ei kuitenkaan ollut pitkä, n.50min. Asemalta suunnistettiin kohti hotellia. Se vastasi kaikkia odotuksia, kuten pitikin.


 

Vietimme Hagzhoussa kaksi päivää, joista nämä kuvat ovat. Eivät kuitenkaan aikajärjestyksessä. Molempina päivinä kävelimme reippaasti ympäri järven ympäristöä. Vuorille meno täytyi jättää seuraavaan kertaan.









Alue on tunnettu mm. kukistaan, koska aina on jokin kukka kukassa. Kesällä alkavat lootukset kukkia ja sitten syksyllä osthmanthukset. Talvella Wintersweet.



 

Aaah niin kaunista. Magnoliat parhaimmassa kukassa. Ensimmäistä puskaa en tunnistanut.




On se mielenkiintoista, että suomesta ei löydy kuin yksi Starbuck (lentokenttä), mutta täällä niitä on joka kadulla. Jopa näinkin kauniissa historiallisessa paikassa. Tyyliin tietysti sopivasti integroituna.

   




    


Tuonne kaupan sisälle kun olisi päässyt kurkistamaan... liian monta ihmistä sisällä




Tulipa kotoinen olo kun näki angervot täydessä kukassa.


 

Arttu vauhdissa. Ensimmäisessä temppelin edessä ja toisessa sotaherra kenelle temppeli pystytetty.



Kaikkialla ihania isoja, vanhoja puita. Yhden kun saisi itselleen kotipihaan kuljetettua.



Eikun soittelemaan



Huomioi kyltti vasemmassa alakulmassa ! Sehän ei kiinalaisia estä, päinvastoin. Heppapatsaat olivat kiiltäviä kaikesta ratsastamisesta ;)



Sarjassamme omituista, karmivaa.. Joutsenia roikkumassa; ilmeisesti ei ollut niiden aika koristaa järveä.

 

Kotiintulo iltana. Suunnistimme kohti asemaa, jonne kaikki muutkin ilmeisesti matkalla. Vaihteeksi taas jonotusta. Lippuja jonotettiin 1,5 tuntia. Tämä aika me tytöt odoteltiin istuskellen ja ihmetellen menoa.

 

Nuorimies keltaisessa puserossa oli myös odottajien joukossa. Odoteltuaan jo lähes saman ajan kuin mekin, lahjoitti kauniin kimppunsa Reetalle. Ei tullut ystävä paikalle, voih.




Kuinka ollakkaan taas odotellaan. Olisi kai pitänyt olla tyytyväinen, koska saimme kuin saimmekin liput viimeiseen Shanghaihin lähtevään junaan ja jälleen ykkösluokasta. Pikku mutta oli, että odottelua oli tiedossa uudet 4 tuntia! Siinähän sitten viihdytimme kiinalaisia koko rahan edestä. Samalla kun seurasimme neljän aiemman junan menoa kotia kohti. Mutta muuta ei voi sanoa kuin, että olimme ylpeitä lapsista! Kukaan ei valittanut kertaakaan. Ei tietenkään kannata mainita, että lipputoimiston ulkopuolella mies myi kova äänisesti bussilippuja Shanghaihin. Hinta olisi ollut noin puolet junalipusta ja aikaa mennyt ehkä pari tuntia. Mutta jotenkin junamatka tuntui kiinassa turvallisemmalta vaihto-ehdolta. 




Pikkuhiljaa lapset uskaltautuivat valkolaisten touhuja ihmettelemään. Tytöt pelailivat ja katselivat välillä leffaa, ja sehän tietysti kiinnosti.

 

Tässä viimein meidän juna saapui ja kaikki kiinalaiset tyypilliseen tapaansa ryntäsivät samaan aikaan portille. Ihan kuin joku olisi ollut vaarassa jäädä matkasta? Kaikilla kuitenkin paikkaliput junaan, aarrgg.



   

Loppuun vielä pari kaunista, illan hämärtyessä.

Hyytävän helmikuun hujahdus

09.03.2012 - 06:45

En tiedä Suomen keleistä, mutta ainakin Shanghaissa on ollut kylmintä sitten vuoden 1980. Keväästä ei todellakaan tietoakaan. Koko helmikuu mennyt harmauden keskellä ja sateessa. Milloin tulee vettä milloin räntää, lunta, rakeita tai vaikkapa jäänpalasia. Ei ihan kauhean kivaa ole mennä silloin skootterilla. Onneksi sentään mennyt hujahtamalla tämä kuukausi. Taas on menty vauhdilla suuntaan ja toiseen. Laitetaanpa nyt sitten niitä kuvia perään pikakelauksena menneestä..

Pieneksi muistutukseksi kaikille uusille ja vanhoille lukijoille miltä ne oikeat Dumplingit näyttävät Chenin tekeminä.

Ensin täyttö ja rypytys. Sisus joka kerta hieman erilainen. Tällä kertaa näyttäisi olevan possua, maissia, porkkanaa, kevätsipuli ja mausteet.


Sitten päästään paistamaan pannulla tilkassa öljyä ja lopuksi kannen alla höyryttäen tilkassa vettä.


Aijai, kun sitten ovat hyviä ja vatsa ei todellakaan pidä noista vehnäkuorista.

Pääsin kokeilemaan jokunen viikko sitten kiinalaista kylpylää. Vau, siinä vasta upea kokemus. Kuvia ei valitettavasti ymmärrettävistä syistä johtuen ole. Löysin lopulta vaivalla erään linkin ,jossa pienen pieni kuva paikan sisääntulo aulasta. Pienenä kertauksena voin kertoa kuinka siellä toimitaan.

Ensin sisäänkirjaudutaan ja luovutaan ulkokengistä,saaden tilalle muoviläpsyttimet. Pukuhuoneilla riisudutaan kaikesta vaatetuksesta ja siirrytään kylpylän puolelle. Tiedoksi voin kertoa että naiset ja miehet ovat eri osastoilla. Ensin suihku ja sitten altaisiin. Altaita useita joista valita; maitoa,ruusua, kuplivaa, ulko-allasta jne. Vesi todella lämmintä, mutta jos vielä viluttaa voi poiketa saunasssa katsomassa päivän uutiset TV:stä. Tai vaikka joogailemassa saunan lämmössä, kuten eräs kiinalainen. Eli sauna kiitettävän kokoinen isollekin porukalle. Tarpeeksi liotettuaan itseään voi halutessaan ostaa itselleen lisäpalvelun eli kuurauksen. Itse valkkasin maito-kurkkunaamio-kuurauksen. Olisi ollut tarjolla kookos-hunajaa, suklaata jne.

Kuuraushuoneessa 6 laveria, joista yhteen pötkölleen ja eikun kuurausta. Pesijällä käden ympärillä pieni pyyhe, jonka ympärille vielä kääräisi karheaa materiaalia olevan kankaan. Sitten ripotteli iholle lämmintä maitoa ja alkoi hieroa . Tuntui sellaiselta kova-otteiselta kuivahieronnalta + maito. Näillä naisilla ei todellakaan mitään suuria estoja ja nivuset saivat aika kyytiä.. Hieman olisi voinut olla hellemmät otteet paikoitellen tai edes vähän vähemmän aikaa . Lopuksi loput maidot iholle ja suihkuun.

Suihkun jälkeen kuivaushuoneeseen mars! Siellä taas yksi "täti" ojentelemassa pyyhkeitä ja vaatetusta ja tossuja. Vaatetus meinasi paita+shortsi asua, joka pinkki-sininen hawai kuvioitu. Miehillä vastaavasti viher-keltainen. Paikan yläkerroksista kun katseli alas ,ei voinut olla tulematta mieleen kuin luksus-parantola mielenterveysongelmista kärsiville.

Näissä pyjamissa sitten hiippailimme kohti yläkerroksia. Siellä valtavia saleja, jotka täynnä hieronta-nojatuoleja. Yhdessä salissa keskellä oli suuri esiintymislava, jota voi hoitojen välissä seurailla. Me tyydyimme normaaliin saliin. Siellä jokaisella oma TV-ruutu jota seurailla. Samalla voi tilata ruoat ja juomat ja mahdolliset haluamansa hoidot. Erilaisia hierontoja, kynsihoitoja jne. Kiinalaiset tyytyivät katselemaan töllöä ja nukkumaan. Sehän kuului sisäänpääsyn hintaan. Koko tämä lysti maksoi n. 30€ ,kuurauksineen, hoitoineen, ruokineen ja juomineen minulle.

Hieman vaatii vain rohkeutta, jos on pelkotiloja alastomuudesta kiinalaisten keskellä tai jos alkaa liikaa miettiä altaiden puhtautta, mutta muuten suosittelen kaikille lämpimästi! Meitä oli kolme saunomiseen tottunutta suomalaista äitiä, joten estoja ei enää paljoa ollut . Alla linkki =>>     

http://gochina.about.com/od/wellness/gr/XNGspa.htm

Mikäpä sopivampaa kylpyläpäivän päätteeksi kuin lähteä samojen rouvien kanssa iltakävelylle. Tämä tällainen joka viikkoinen tapa kaikille alueella asuville suomalaisille. Se tulee joka jaksaa, ehtii,viitsii...



 

Tässä kuva meidän uudesta "tyttärestä". Joely oli meillä yökylässä ja mitäpä muutakaan kuin Barbie-leikkejä, DVD:itä, WIIn peluuta jne.






Vakikahvilassamme oli yksivuotisjuhlat, joita juhlittiinkin oikein kunnolla. Kaikki asiakkaatkin saivat osallistua tuomalla omia leipomuksiaan tarjolle. Niistä sai sitten hyvityksiä tulevissa ostoksissa. Reetta meillä taikoi Arttu-apinan banaanikakkua ja kauralastuja. Hyvin kelpasi kaikille!





Aina ei jaksa kokata varsinkin, kun teinin mielestä se on epänormaalia, jos ei käy ulkona syömässä joka ilta. Ihan vain tiedoksi kaikille





Kohta se alkaa mopon vaadinta meilläkin... Voi sitä vauhdin hurmaa.





Taiwanilais-ystäväni vei minut syömään Vietnamilaiseen ravintolaan ja tältä näytti heidän Special-nuudelisoppa. Tuo mitä yritin kuvata tarkemmin oli naudan mahalaukkua. Eihän se miltään maistunut ja oli sitkeetä kuin kengän pohja. Soppa muuten erinomaista.





Aamu-/ iltapäivän tee-hetki hyvässä seurassa. Tarjolla Pu´er sekä Oolong-teetä, hedelmävati ja pähkinöitä. Kyllähän tämä jo brunssista kelpasi.





Lisää uusia hedelmätuttavuuksia. Maistui omena-mangolle. Siemenet niin kauniita ettei niitä voinut heittää roskiin. Nimeä en tiedä, joten jos joku tietää.... Kotoisin Taiwanista.


Lopuksi vielä linkki koululle, jossa pääsee näkemään kuvia joulukonsertista. Valitettavasti ei vieläkään tarjolla linkkiä itse konserttiin. Eräs neiti oikein linssilude..
 

http://www.bisspuxi.com/index.php/gallery/category/79-christmas-concert-2011.html

Tammikuu meni jo!

09.02.2012 - 06:32

Syksy tuntui etenevän hiljalleen, mutta nyt aika suorastaan lentää. Joululoman jälkeen päästiin taas arkeen vihdoista viimein. Kyllä sitä jo odotti niin lapset kuin äitikin. Vanhimmaisellamme tuntuu olevan aina niin kovin tylsää ja tylsät vanhemmat, jotka eivät koskaan vie heitä minnekkään! Tämä asia ei tunnu muuttuvan, vaikka muuttaisi Kiinaan asti. Kovasti oli koti-ikävää ilmassa vuoden vaihtuessa. No, ongelma helpottui välittömästi koulun taas alkaessa. Samalla mielikin muuttui ja alkoi sadella toivomuksia jatkosopimuksista. Kaikille jotka jo eivät tiedä ,niin nyt se on sitten allekirjoitettu ja lisävuosi tiedossa. Eli lisää mahdollisuuksia tulla vierailemaan! Tervetuloa!

Mitäpä muutakaan sitä olisi joulun jälkeen kuin shoppailua. Lähinnä kyllä kävin katsastamassa tarvikkeita, meidän akvaarion omistajalle. Olisi siellä ollut näinkin kauniita ja eksoottisia mereneläviä tarjolla. Olisivat vain tarvinneet vähän enemmän panostusta, kuten lämminvesialtaat, suolavettä, vedenvirtausta jne. Pikkasen yksinkertaisempaa laittaa kultakala lasipalloon ja hanasta kylmää vettä päälle (noin yksinkertaistettuna). Vielä ovat hengissä ja hyvinvoivia, ihan vain välihuomautuksena.

Samalla tuli käytyä etsimässä tuliaisia suomeen matkaavalle, lastenvaatetorilta. Sieltä löytyi tee-pannujakin ihan joka makuun. Niiden toimivuudesta en menisi kyllä takuuseen.

On tässä ollut onneksi näitä hyviäkin päiviä välissä ,kuten kuvista näkee mutta mutta..... Jo ennen joulua alkoi todella lamaannuttava selkäkipu. Keho luulee jo olevansa neljäkymppinen. Yksi yö meni pötkötellessä hoitopöydällä ja monta päivää mennyt ihan lattiallakin. Ei ole ollut apua venyttelyistä eikä juuri mistään muustakaan. Kaikkea on kokeiltu, kuten voitte kuvitella. Kiinalaisia tiikerisalva-laastareita on pidetty ja hyväksi (vahvoiksi) todettu, mutta varsinaista parannusta niistä ei ole saanut. Kuvassa olevassa puistossakin on käyty roikkumassa, jos on kävelemään päässyt. Aina kun vähän helpottaa pitää käyttää se hyväksi ja lähteä liikkeelle. Joulun aikaan oli onneksi apuna Arttu ja tytöt ja Ayi. Pari viikkoa oltiin ilman kotihengetärtä ja pari viikkoa oltiin ilman Arttua. Kaikesta on silti selvitty. 

Suomalaisjoukon kanssa kävimme tutustumassa lounaan merkeissä uusiin "ravintola"tuttavuuksiin. Tällä kertaa paikkana oli Kommuuni. Kyllä,se oli paikan nimi ja ilmapiiri. Sijaitsi tällaisilla ihanilla pikkukujilla vanhassa ranskalaiskorttelissa. Koko alue suunnattu paljon turisteille, koska täynnä pikkuputiikkeja, täynnä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

www.bisspuxi.com/index.php/gallery/category/78-chinese-new-year-dress-2012.html

Tuosta osoitteesta löytyy Reetan-kuva

Koulunkäyntiä kesti jopa reilu kaksi viikkoa ja taas oli aihetta juhlintaan. Se ei jää keneltäkään huomaamatta kiinassa. Eli Jäniksenvuosi jäi historiaan ja alkoi kaikkein paras , Lohikäärmeen vuosi. Koululla oli taas perinteisesti lohikäärmetanssia aamulla ja koko viikon lapsilla kaikkea kiinalaiseen perinteeseen liittyvää aktiviteettia. Viikon viimeisenä päivänä kaikki pukeutuivat kiinalaisittain tai punaiseen. Valitettavasti on ollut niin kylmät kelit, ettei hienot puvut näy paksujen toppatakkien alta. 

Laitanpa tähän nyt vähän kuvia lasten saavutuksista. Toiset tykkäävät laittaa näitä aina heti Facebookin sivuille, joten tässä vähän makua meiltäkin. Brittikoulussa on tapana kannustaa lapsia antamalla julkista tunnustusta hyvin pärjänneille. Joka viikon lopussa heillä on yhteiskokoontuminen ,jossa näitä sertifikaatteja jaetaan. Tässä ainakin osa tähän mennessä tulleista. Siis kesän jälkeen. Kuvista voi olla vaikeaa saada selvää, joten voin vähän selittää.

Yritin saada kaikkia samaan kuvaan, mutta ei se onnistunut..

Alinan ikäisillä annettaan joka viikko yhdelle kunnia olla viikon tähti. Alinalle on kunnia osunut kahdesti ja molemmat liittyvät matematiikkaan. On aina hauska tarkistaa kuinka oikeinkirjoitus onnistuu opettajilta esim. Pirttilahiti, Rebecca, Reeta Pirttilaha jne.

Rebekka oli erityisen ylpeä saadessaan  luvan käyttää mustekynää lyijykynän sijaan. En edes tiennyt heillä sellaista tapaa olevankaan. Enkä oikeastaan tiedä millaiset kriteerit tähän on, mutta kaikilla sitä ei kuulemma vielä ole. Kuvan toinen sertifikaatti on tullut taidetunnilta. 

Reetalle näitä on tuntunut tulevan ropisemalla. Joukossa on; yleisesti erinomaisesta koulumenestyksestä sekä elo-syyskuussa ja loka- joulukuussa. Tähtioppilas tieteissä, erinomaista menestystä Saksan ryhmässä, Mandariinin kielessä, maantiedossa jne. 

Uuden vuoden loma menikin  melkein sairastellessa. Ensin oli Alina kuumeessa viisi päivää ja hänen alkaessa toipua oli Rebekan vuoro. Mitä muutakaan siitä seurasi kuin lisää harmaita hiuksia Reetan kanssa. Kun oli niiiiiin TYLSÄÄÄ...  Olisihan meillä ollut suunnitelmia mennä juhlimaan kiinalais(Taiwanilaisia)perheeseen Uutta Vuotta perinteisin menoin, mutta joku toinen kerta sitten.

Lauantaina kävimme kyllä pikkukuumeiluista huolimatta hoitamassa kansallisvelvollisuutemme Suomen suurlähetystössä.  Tämän jälkeen oli poikettava hakemassa koulukenkiä. Yhden kauppakeskuksen ovella seisoi tämännäköinen heppu. Pakkohan sitä oli vähän kuvata. Jälkeenpäin kuulin kiinalaisystävältä, että hänelle olisi pitänyt laittaa rahaa sylissä olevaan astiaan. Oli joku uuden vuoden henki tai jotain. Rahan antaminen olisi tuonut meillekin hyvää onnea raha-asioissa tulevana vuotena. Voi voi kuinka meitin nyt käy

Marks&Spencerillä sai lapset nauttia vähän länsimaisista "herkuista"; fish&chips. Mutta löytyi sieltä ihania kenkiäkin. Ainakin kolmet kenkäparit tarttui matkaan. Minkäs teet kun on neljä naista samassa huushollissa. Siihen nähden aika vähän minun mielestä.

Tämä myssy olisi ollut Espritillä tarjolla, mutta oli niin jo kärsinyt että silmukat aukeili. Siksi otin kuvan jos joku mummuista innostuu sellaisen Rebekalle kutomaan. Löytyy vielä lisäkuva jos joku oikeasti innostuu.

Ainoa juhlaviikon suunnitelma mikä onnistui oli lounas-illallinen brittiläisten kanssa. Kuten kuvasta näkyy monta oli kokkia. Tai ainakin yksi, joka kuvitteli olevansa tosi kokki. Me naiset vain kiltisti annoimme hänen loistaa taidoillaan. Voiko helpommalla päästä. Kyllä tämä Lee oikeastikin osaa hyvin kokata, mutta kyllä on egokin iso. Itse kokkailin iltaa varten dumplingeja, tietysti.

Koulujen nyt taas alettua on sitten aikaa, vaikka käydä kahvilla. Nämä aasialaiset tuntuvat olevan aika omistushaluisia saadessaan ystäviä. Kuvassa Monica l. MIMI ja äitinsä Francis. He ovat Taiwanilaisia. Hänen poikansa on Alinan kanssa samalla luokalla. Aluksi F oli erittäin kiinni ystävässäni Joy:ssa. Mutta nyt hänen saadessaan koulunkäyntiavustajan töitä, on minun vuoroni täyttää tyhjä kolo hänen elämässään. Eikä tätä millään pahalla, mutta ei kai sitä sentään joka päivä tarvi olla "käsikädessä" kahvilla ? Ihan omasta halusta kuitenkin olen hänen kanssaan ja on mielenkiintoista vertailla kulttuurien eroja ja tapoja kaikissa asioissa. Samalla hän aina opettaa meitä ja neuvoo, tulkkaa jne. 

Shanghaissa on ollut kokonaisuudessaan paljon lämpimämpi talvi kuin viime vuonna. Kuitenkin on ollut näitä todella kylmiä virtauksia tännekin asti, kuten Euroopassa. Siitä huolimatta ilmassa tuntuu jo sellainen kevääntuntu. Linnut laulaa ja kisailee, kissat maukuu yöt&päivät, mansikka-aika parhaimmillaan ja aurinko jo välillä paistelee lämpöisemmin. Pipot kuitenkin syvällä päässä ja paksut housut ja untuvat niskassa aamulla on lähdettävä skootterin kyytiin. Vesialtaat jäässä ja vedet silmistä valuen.   

Hyytävää helmikuuta ja pitkiä pellavia ja ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!